Harmaa kuuluu värinä suosikkeihini,
mutta säänä se saa mielen laahaamaan matalaakin matalammalla.
Paksu sumu leijuu tälläkin hetkellä maisemaa pehmittämässä
ja näkymä on kieltämättä kauniskin.
Enää sitä ei kuitenkaan jaksa näin pitkän harmaan jakson jälkeen
oikein parhaalla tahdollakaan ihastella.
Valoa on niin vähän päivälläkin,
että auringopaiste tuntuu jo melkein epäuskottavalta ilmiöltä.
Odotan niin innokkaasti aurinkoa,
että lohtua saa tuoda kaikki mahdollinen.
Viimeisimpänä on tullut katseltua kaikki mahdolliset elokuvat,
jotka on kuvattu kesäisissä maisemissa.
Toscanan auringon alla, Mamma Mia..
No, ainakin aivot saavat lepoa ajattelmiselta
ja voi rauhassa katsella huikeita maisemia :)
Matkakuume nousee entisestään
ja hei,
miksipä ei uuden työpaikan katsastamista voisi laajentaa vähän etäämmäksikin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti