OLLAKKO VAIKO EIKÖ OLLA

Kuuntelin aamulla töihin ajaessani ihanaa Anna Puun

uutta kappaletta -Ota minut tällaisena kuin oon-

ja mieli keveni hetkessä sateesta huolimatta.

Tyypilliseen tapaani jäin miettimään kappaleen sanoja

ja mietin,

miten ihana kuva niistä maalautui.

Ainakin omalla kohdallani voin kuitenkin sanoa,

että eilen tuntui tuolta,

tänään tältä

ja huomisesta en tiedä.

Välillä hengästyttää itseäkin omien tuntemuksien perässä pysyminen.

Omasta mielestäni olen,

tai ainakin pyrin aina olemaan,

sellainen kuin olen,

mutta eri tilanteissa voin olla hyvinkin erilainen.

Tarkoittaako se,

että joissain tilanteissa en ole sellainen kuin olen?

Ja miten oikeastaan ollaan oma itsensä?

Alan olla sen ikäinen aikuinen,

että itsetuntemus pitäisi jo hallita

ja silti välillä tuntuu,

että edelleenkään en ole aivan varma,

tunnenko itseäni.

Aika monta kertaa olen viime aikoina toiminut niin,

että olen hyvin todennäköisesti todennut joskus

"en koskaan tekisi niin".

Miten voi sanoa tuntevansa jonkun toisen,

jos yllättyy välillä omasta itsestäänkin?

Toisaalta ihan mukavaakin,

että voi yhä yllättää itsensäkin.

Eipähän käy aika pitkäksi itsekseen ollessakaan  :-)