VALOJA JA VARJOJA

Syksy etenee

ja aurinko paistaa joka päivä vähän lyhyemmän ajan.

Lokakuu kolkuttelee jo ovella

ja on lähestynyt melkein kuin varkain niin lähelle.

Tapahtumia tuntuu kertyvän taas

melkein enemmän,

kuin pystyy ottamaan vastaan.

Ulkopuolisen silmin katsottuna

en taida antaa kovinkaan tasapainoista kuvaa itsestäni

kaikkine nopeine muutoksineen.

Suuret myllerrykset ovat kuitenkin opettaneet nauttimaan pienistä asioista,

vaikka niistä ei ehkä tule puhuttua ääneen samalla tavalla,

kuin mieltä painavista asioista.

Päällepäin näkyvät vain nopeat käänteet

ja uusiin tilanteisiin totuttelu.

Iltavuoron viimeisen tunnin edetessä
tuntuu niin hyvältä ajatella,

että ihan pian pääsen kotiin

ja saan istahtaa nauttimaan kupillisen lämmintä teetä

pehmeälle sohvalle.
Ajatus kodista lämmittää mieltä.

Mennyt viikonloppu taas oli surun värittämä

ja jouduin käsittelemään myös

niitä elämäni muuttuneita asioita,

joita en ole ehkä aikaisemmin halunnut

tai osannut ajatella.

Elän siis vahvasti tunteella

ja tasaista menoa ei taida toiveistani huolimatta

olla luvassa tulevaisuudessakaan.
Asioihin suhtautumisessa riittä vielä opettelemista.

Hippu on ilopilleri :-)