ADVENTIN AIKAAN

Syksy on kallistunut jälleen kohti 

vuoden parasta juhlaa.

Adventin aikaan ripustan ikkunaan tähden

ja tutut kynttelikötkin kaivetaan varastosta taas esiin.

Joulu on aina ollut minulle tärkeä juhla

ja sitä on juhlittu mahdollisuuksien mukaan

perinteitä noudattaen.

Piparkakkutalo on leivottu yleensä itsenäisyyspäivän aikaan

ja siitä eteenpäin valmistelut ovatkin sitten edenneet
aika lailla tuttuja kaavoja noudatellen.

Pari viimeistä joulua on kuitenkin mennyt vähän muunnetuin menoin

ja yhden joulun olen viettänyt ihan vain itseksenikin.

Joulumielen löytyminen on ollut epävarmaa

ja vähän isomman rutistuksen takana.

Tänä vuonna jouluvalmisteluiden ryöpsähdettyä kaupoissa käyntiin,
olen ollut vähän kaksijakoisissa tunnelmissa.
Olisinko tänä vuonna valmis heittäytymään
tuohon tuttuun tohinaan
ja puuhaan.

Vanhat traditiot ovat saaneet jäädä menneisiin jouluihin
uusien tullessa tilalle
ja vie oman aikansa
ennen kuin niistä tulee niin tuttuja,
että ne tuntuvat omanlaisilta
ja lämpimiltä.

Adventtina alkaa kuitenkin juhlan odotus

ja vuoden pimeintä aikaa valaisevat ihanat kynttilät.
Tästä on ihan hyvä jatkaa.

Hyvää ensimmäistä adventtia!

VANHOJA VALOKUVIA

Vanhoista valokuvista voi löytää jokaisella katselukerralla uusia juttuja,

vuosienkin jälkeen.

Kaivoin tänään nuo vanhat aarteet esiin

ja en osannut kyllä yhtään ennakoida,
minkälaisen tunnemyllerrykseen ne saisivat aikaan.
No pieni aavistus oli tietenkin mielessä
kun olin katselua vuosia siirtänyt,
mutta kokemus oli sittenkin enemmän,
mihin olin osannut varautua.

Välillä nauroin katketakseni huikeille otoksille

ja osin jo unohtuneillekin tapahtumille.

Välillä valui kyyneleet
ihania muistoja katsellessa. 

Olin ollut tähän päivään asti aivan varma,

että monet noista kuvien tapahtumista olisivat tapahtuneet

ihan äskettäin
ja pojat olivat kuitenkin suurimmassa osassa kuvia niin suloisen pieniä vielä,

että vuosia on vierähtänyt vähän salaa aika paljon enemmän.

Melkoisen monta vääristynyttä muistikuvaa jouduin oikomaan
siinä todisteita katsellessa.

Vanhojen kuvien katselu ei kuitenkaan aina ole pelkästään ihanaa.

Eteen vyöryy monia kipeitäkin muistoja

ja välillä niinkin yksinkertainen asia,

kuin kuvien katselu vaatii

yllättävän paljon rohkeutta.

Muistelen jostain joskus lukeneeni,

 että jos ihmiset saisivat valita,

mitä he pelastaisivat tulipalon sattuessa, 

niin aika monet meistä pelastaisivat valokuvansa.

Minäkään en haluaisi luopua omistani
 mistään hinnasta.