Syksy on kallistunut jälleen kohti
vuoden parasta juhlaa.
Adventin aikaan ripustan ikkunaan tähden
ja tutut kynttelikötkin kaivetaan varastosta taas esiin.
Joulu on aina ollut minulle tärkeä juhla
ja sitä on juhlittu mahdollisuuksien mukaan
perinteitä noudattaen.
Piparkakkutalo on leivottu yleensä itsenäisyyspäivän aikaan
ja siitä eteenpäin valmistelut ovatkin sitten edenneet
aika lailla tuttuja kaavoja noudatellen.
aika lailla tuttuja kaavoja noudatellen.
Pari viimeistä joulua on kuitenkin mennyt vähän muunnetuin menoin
ja yhden joulun olen viettänyt ihan vain itseksenikin.
Joulumielen löytyminen on ollut epävarmaa
ja vähän isomman rutistuksen takana.
Tänä vuonna jouluvalmisteluiden ryöpsähdettyä kaupoissa käyntiin,
olen ollut vähän kaksijakoisissa tunnelmissa.
Olisinko tänä vuonna valmis heittäytymään
tuohon tuttuun tohinaan
ja puuhaan.
Vanhat traditiot ovat saaneet jäädä menneisiin jouluihin
uusien tullessa tilalle
ja vie oman aikansa
ennen kuin niistä tulee niin tuttuja,
että ne tuntuvat omanlaisilta
ja lämpimiltä.
olen ollut vähän kaksijakoisissa tunnelmissa.
Olisinko tänä vuonna valmis heittäytymään
tuohon tuttuun tohinaan
ja puuhaan.
Vanhat traditiot ovat saaneet jäädä menneisiin jouluihin
uusien tullessa tilalle
ja vie oman aikansa
ennen kuin niistä tulee niin tuttuja,
että ne tuntuvat omanlaisilta
ja lämpimiltä.
Adventtina alkaa kuitenkin juhlan odotus
ja vuoden pimeintä aikaa valaisevat ihanat kynttilät.
Tästä on ihan hyvä jatkaa.
Tästä on ihan hyvä jatkaa.
Hyvää ensimmäistä adventtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti