RYHTILIIKETTÄ HAVAITTAVISSA

Useampi vuosi on tullut ohitettua niin, että kovin paljoa töiden jälkeen ei ole panoksia riittänyt sporttailuun, tai oikein mihinkään muuhunkaan. Paitsi tietysti Hipun kanssa lenkkeilyyn ja touhuiluun. Sen verran on ollut meneillään kaikenlaista, että paljoa muuta ei vain ole ollut mahdollista ottaa ohjelmaan. Näin olen asian ainakin itselleni selittänyt..

Uudet tuulet puhaltavat kuitenkin taas, tai vanhat, miten sen nyt ottaa. Pyöräilytuntien houkutusta ei voinut enää vastustaa ja pyöräilen taas niin kuin en olisi poissa välillä ollutkaan. Hiki valuu, mutta mieli on kevyt. On se kumma juttu, että sitä kykenee välttämään jotain niin kivaa ja josta niin tykkää.. ihan silkkaa hulluutta sanon minä.

Tässä taukoa pidellessä on tutulle salille tullut muutakin mukavaa kokeiltavaksi. Aivan pakko oli jo kokeilla tanssitunnin rytmejä ja ihana jooga rauhoittaa takuu varmasti rauhattomimmankin olotilan. Malttamattomana ihmisenä on tietty kyllä hienoinen riski yrittää osallistua kaikkeen tarjolla olevaan, mutta mikäs siinä, mikäs minua estää.

Tätä menoa olen ihan kohta aivan eri nainen ja mikään tai kukaan ei enää heilauta mihinkään.. ehkä.

Ihan niin täydellisesti uuden suunnan pitäminen ei kyllä ole sujunut, mitä tuosta edellä olevasta saattaa saada kuvan.. ehei, kyllä usko edelleen välillä horjahtelee. Murheita riittää niin kuin ennenkin eikä suhdekiemuratkaan ole yhtään aiempaa suorempia. Hymy on hankaluuksista huolimatta herkemmässä, ainakin omasta mielestä, ja vaikka joku muu olisi eri mieltä, antaa ihan rauhassa olla vaan. Mä vedän omalla tyylilläni edelleen.