SUUNTAAN TAI TOISEEN

Kuvittelin aina aikaisemmin,

että kun ikää tulee enemmän,

elämästä tulee tasaisempaa

ja harmoonisempaa.

Ajattelin että muutokset

ja suunnan vaihdot vähenevät

iän myötä kun "hullut vuodet" alkavat olla ohi

ja lapset isoja.

Tällä hetkellä tuntuu siltä,

että elämässä suunta muuttuu aina vain nopeammin

ja uusia isoja asioita tapahtuu entistäkin enemmän.

Ainakin tunne on tosiaankin sellainen.

Olen varmaan tämän tästä kaipaillut täälläkin jutuissani

vähän tasaisempaa tahtia

ja elämän asettumista pikku hiljaa jo uomiinsa.

Vielä ei ole ilmeisesti kuitenkaan sen aika.

Aikoja sitten on varmaankin käynyt jo selväksi,

että olen huono tekemään päätöksiä.

Myönnän!

Ainakin jos asioiden päättämiselle jää harkinta-aikaa.

Puntarointi jatkuu loputtomiin

ja päättäminen tuntuu koko ajan vain vaikeammalta.

Kaikelle kun löytyy niin paljon

-mutta kun- puolia.

Kuuntelen varmaan liiaksikin asti muiden mielipiteitä päätöksiä pohtiessani

ja niiden vastaisesti tekeminen syö naista.

Opettelua riittää silläkin saralla vielä aika lailla.

Sitä, mitä itse haluaa tai tarvitsee,

on toisinaan niin vaikea hahmottaa.

Jäädäkkö vai lähteä,

kas siinä pulma..