VANHAN VIEHTÄTYS

Retkeilin viikonloppuna Fiskarsin maisemissa
ihailemassa vanhaa aikaa.
Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jokunen vuosi..

Sää oli pilvinen
ja nenä pysyi punaisena kylmästä,
mutta kaunista oli
ja lohikeitto hyvää.

Vanhat paljon nähneet puut

näyttävät lehdettömänäkin käsittämättömän hienoilta.

Rakennusten kauneus saa melkein sanattomaksi

vähän pilvisemmälläkin säällä.

En voi lakata ihastelematta,
että jotain näin kaunista on säilytetty
ja meillä on mahdollisuus saada kuvaa Suomalaisesta menneestä maailmasta.
 Pieni kurkistus siihen,
millaista se oli joskus silloin kauan sitten.

Mielikuvitus lähtee liikkeelle
tällaisessa ympäristössä ihan väkisin,
mutta historian havinaa sittenkin vain pieninä annoksina kiitos.
Kovin pitkiä aikoja en nimittäin pysty vanhoja tarinoita 

tulvivassa ympäristössä olemaan

ja kotiin vähän tuoreempien esineiden keskelle

oli ihan hyvä palata.

Mikähän siinäkin sitten lienee..