IKÄKRIISIKÖ?

Vuosia kertyy mittariin vääjäämättä

ja vaikka olen tähän asti yrittänyt olla tarkkana siinä,

että en antaisi iän määritellä liiaksi elämää,

niin taitaa se sittenkin nousta pikku hiljaa yhä useammassa

tilanteessa mieleen.

 

 Huomaan remontin myllerryksen keskelläkin

miettiväni nyt aika usein,

ovatko tekemäni valinnat oikeasti minun näköisiä

ja pitääkö valinnoissa näkyä jotenkin ikä.

Sisustuslehtien jutut ovat houkuttelevan näköisiä koteja,

 joissa näkyy raikas nuorekkuus

ja tietysti meneillään olevat trendit.

Kauniita värejä, muotoja

ja mielenkiintoisia ratkaisuja on käytetty reilulla kädellä.

Mutta olenko antanut niiden vaikuttaa jo liiaksikin valintoihini?

Innostun helposti asioista

ja nyt kun päätettävää on paljon,

mietityttää vähän,

olenko mennyt mukaan trendeihin

vai olenko kiireestä

ja väsymyksestä huolimatta tehnyt ratkaisuja,

jotka ovat minun näköisiäni.

Yksilölliset ratkaisut ovat ilman muuta piristäviä

ja mielenkiintoisia,

mutta en haluaisi niiden olevan itsetarkoitus.

Tyylin ja ratkaisujen  pitäminen oikeasti oman näköisinä

on vaikeampi juttu.

 

Ei ole yhtään helppoa nähdä

joka puolelta tulvivia

toinen toistaan hienompia ratkaisuja

ja yrittää pitää silti mielessä,

 ketä varten oikeastaan sisustan.

Olen pitänyt tähän asti tärkeänä sitä,

että koti näyttää asujiltaan

ja kodista saa näkyä,

millaisia ihmisiä siellä elää.

Nyt mietin,

olenko itse pystynyt noudattamaan ohjettani.

Vai onko ehkä sittenkin kyse siitä,

että mietinkin vain,

 mitä muut minusta

ja valinnoistani ajattelevat?