ITSENÄISYYS

Ikkunoille sytytetään jälleen tänään kaksi kynttilää

juhlistamaan itsenäistä Suomea.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille urheille miehille 

ja naisille,

jotka tuon korvaamattoman työn tekivät.

Tuota itsenäisyyttä olen miettinyt viime aikoina kyllä
vähän pienemmässä mittakaavassakin,
nimittäin ihan vain omaani.
Se miten ollaan itsenäinen olematta itsekäs

on teettänyt työtä enemmänkin.

Pienestä tytyöstä asti ympärillä on ollut aina perhettä
ja sukulaisia.
Jokapäiväiseen elämään kuului iso joukko ihmisiä.
Valintoja tehdessä oli otettava huomioon aika monen muunkin tarpeet
ja myönnän silloin välillä kaivanneeni,
että saisin vähän aikaa olla vain itsekseni ajatusteni kanssa.
No tällä hetkellä saan sitten

 tosiaankin olla ihan vain itsekseni.
Enää ei kukaan tule tai mene,
ei pyydä mitään,
tai kysy jotain.

Itsenäisyyteni on ehdottomasti vielä opettelussa,
vaikka aikaa harjoittelulle onkin jo kertynyt.
Niitä hetkiä

kun nautin olostani näin

alkaa kuitenkin pikku hiljaa kertyä enemmän ja enemmän.Opettelua on vaatinyt myös se,
että päätösvaltakin ihan kaikesta on nyt vain minulla,
hyvässä ja pahassa.
Toisinaan kun tulee tunne,

että tiedänköhän itsekään

mitä oikeastaan haluan

ja mitä en.

Itsenäinen voi tietenkin olla,

vaikka ei ihan yksin eläisikään. 

Minä en tainnut sitä osata silloin aikoinaan

ja ehkä siksi harjoittelen sitä nyt olemalla yksin.

Juhlitaan siis itsenäisyyttä

ja ihan kaikenlaista sellaista!

ADVENTIN AIKAAN

Syksy on kallistunut jälleen kohti 

vuoden parasta juhlaa.

Adventin aikaan ripustan ikkunaan tähden

ja tutut kynttelikötkin kaivetaan varastosta taas esiin.

Joulu on aina ollut minulle tärkeä juhla

ja sitä on juhlittu mahdollisuuksien mukaan

perinteitä noudattaen.

Piparkakkutalo on leivottu yleensä itsenäisyyspäivän aikaan

ja siitä eteenpäin valmistelut ovatkin sitten edenneet
aika lailla tuttuja kaavoja noudatellen.

Pari viimeistä joulua on kuitenkin mennyt vähän muunnetuin menoin

ja yhden joulun olen viettänyt ihan vain itseksenikin.

Joulumielen löytyminen on ollut epävarmaa

ja vähän isomman rutistuksen takana.

Tänä vuonna jouluvalmisteluiden ryöpsähdettyä kaupoissa käyntiin,
olen ollut vähän kaksijakoisissa tunnelmissa.
Olisinko tänä vuonna valmis heittäytymään
tuohon tuttuun tohinaan
ja puuhaan.

Vanhat traditiot ovat saaneet jäädä menneisiin jouluihin
uusien tullessa tilalle
ja vie oman aikansa
ennen kuin niistä tulee niin tuttuja,
että ne tuntuvat omanlaisilta
ja lämpimiltä.

Adventtina alkaa kuitenkin juhlan odotus

ja vuoden pimeintä aikaa valaisevat ihanat kynttilät.
Tästä on ihan hyvä jatkaa.

Hyvää ensimmäistä adventtia!

VANHOJA VALOKUVIA

Vanhoista valokuvista voi löytää jokaisella katselukerralla uusia juttuja,

vuosienkin jälkeen.

Kaivoin tänään nuo vanhat aarteet esiin

ja en osannut kyllä yhtään ennakoida,
minkälaisen tunnemyllerrykseen ne saisivat aikaan.
No pieni aavistus oli tietenkin mielessä
kun olin katselua vuosia siirtänyt,
mutta kokemus oli sittenkin enemmän,
mihin olin osannut varautua.

Välillä nauroin katketakseni huikeille otoksille

ja osin jo unohtuneillekin tapahtumille.

Välillä valui kyyneleet
ihania muistoja katsellessa. 

Olin ollut tähän päivään asti aivan varma,

että monet noista kuvien tapahtumista olisivat tapahtuneet

ihan äskettäin
ja pojat olivat kuitenkin suurimmassa osassa kuvia niin suloisen pieniä vielä,

että vuosia on vierähtänyt vähän salaa aika paljon enemmän.

Melkoisen monta vääristynyttä muistikuvaa jouduin oikomaan
siinä todisteita katsellessa.

Vanhojen kuvien katselu ei kuitenkaan aina ole pelkästään ihanaa.

Eteen vyöryy monia kipeitäkin muistoja

ja välillä niinkin yksinkertainen asia,

kuin kuvien katselu vaatii

yllättävän paljon rohkeutta.

Muistelen jostain joskus lukeneeni,

 että jos ihmiset saisivat valita,

mitä he pelastaisivat tulipalon sattuessa, 

niin aika monet meistä pelastaisivat valokuvansa.

Minäkään en haluaisi luopua omistani
 mistään hinnasta.

VIELÄ EHTII

Metsässä käynnit on olleet harvassa menneinä vuosina

ja aina tuntuu olevan jotain muka tärkeämpää tekemistä.

Tänä viikonloppuna asiaan tuli korjaus

parinkin päivän verran.

Sieniä ei löytynyt,

mutta ihanaa tunnelmaa 

ja helppoa oloa senkin edestä.

Metsä kun ei pyydä tai vaadi mitään,

ei ihmettele meikitöntä 

ja viimeistelemätöntä olemusta

tai ihmettele,

miksi olen sellainen kuin olen. 

Metsässä ei tarvitse mitata aikaa,

kaloreita taikka sykkeitä.

On vain hiljaisuutta 

ja ympärillä oleva huikean kaunis luonto.

Joskus käynti ihmisivilinässä 

vaikkapa kahvilla on kyllä mukavaa sekin,

mutta toisinaan irtiotto kaupungin vaateista tekee hyvää.

Kivellä tai kannolla istuen kaakao ja leivätkin maistuvat

aivan erityisen herkullisilta.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

VALOJA JA VARJOJA

Syksy etenee

ja aurinko paistaa joka päivä vähän lyhyemmän ajan.

Lokakuu kolkuttelee jo ovella

ja on lähestynyt melkein kuin varkain niin lähelle.

Tapahtumia tuntuu kertyvän taas

melkein enemmän,

kuin pystyy ottamaan vastaan.

Ulkopuolisen silmin katsottuna

en taida antaa kovinkaan tasapainoista kuvaa itsestäni

kaikkine nopeine muutoksineen.

Suuret myllerrykset ovat kuitenkin opettaneet nauttimaan pienistä asioista,

vaikka niistä ei ehkä tule puhuttua ääneen samalla tavalla,

kuin mieltä painavista asioista.

Päällepäin näkyvät vain nopeat käänteet

ja uusiin tilanteisiin totuttelu.

Iltavuoron viimeisen tunnin edetessä
tuntuu niin hyvältä ajatella,

että ihan pian pääsen kotiin

ja saan istahtaa nauttimaan kupillisen lämmintä teetä

pehmeälle sohvalle.
Ajatus kodista lämmittää mieltä.

Mennyt viikonloppu taas oli surun värittämä

ja jouduin käsittelemään myös

niitä elämäni muuttuneita asioita,

joita en ole ehkä aikaisemmin halunnut

tai osannut ajatella.

Elän siis vahvasti tunteella

ja tasaista menoa ei taida toiveistani huolimatta

olla luvassa tulevaisuudessakaan.
Asioihin suhtautumisessa riittä vielä opettelemista.

Hippu on ilopilleri :-)

AURINKO PAISTAA EDELLEEN

Kyllä on kelvannut viettää vapaita 

näin ihanan kesäisessä säässä!

Aurinko paistaa lämpimästi jo aikaisin aamulla,

joten aamulenkkikin pitenee kuin itsestään

normaalia paljon pidemmäksi.

Ihmisiä tai liikennettä ei juurikaan ole

ja ilma tuoksuu aivan erilaiselle aikaisin aamulla.

Kyllä alkavalla syksyllä voikin olla erilainen tunnelma

kesäiseen aamuun verrattuna.

Mieleen tulee väkisinkin jokin tuttu tunne.

Tuoksussa on jotakin niin tutun oloista,
että se saa melkein kyyneleet silmiin

ja kuitenkin jokin tunnelmassa

saa olon silti tuntumaan tutulta 

ja turvalliselta.

Hippu ei tosin perhosia paljoa ennätä katsella

ja matka jatkuu sillä lähinnä kuono ruohon tupsusta toiseen.

Sekin nauttii kuitenkin selvästi enemmän tänä aamuna

kun se huomaa matkan jatkuvan.

Toivottavasti aurinko lämmittää vielä pitkään

ja jatkossakin vielä saadaan nautiskella lenkin jälkeen aamukahvi

ulkona istuskellen!

UUDEN SUUNNAN VALINTAA

Niin se näköjään on,

että suunnan valinta tulee eteen nykyisin useammin

kuin joskus menneinä vuosina.

Taas on uudet tuulet puhaltelemassa

ja elämää järjestellään toisenlaisiin kuvioihin.

Tällä kertaa töiden osalta. 

Olen ollut vähän rauhaton 

viimeiset vuodet 

ja toivon elämän nyt asettuvan vähän rauhallisempiin uomiin.

Eiköhän nyt jo ole luvassa vähän enemmän

ennustettavuutta ja mahdollisuutta suunnitelmien tekemiseen. 

Elämä on kuitenkin arvaamatonta

ja koskaan ei tiedä,

mitä kulman takana odottaa.

Se on käynyt jo tähän mennessä enemmän,

kuin selväksi.

Olo ja askel on kuitenkin nyt helpottuneen keveä,

pitkästä aikaa.

Saanko esitellä uuden "kämppikseni"
-aina iloinen Hippu-

Syksy on tuonut tullessaan enemmän muutoksia,

kuin olisin osannut odottaa.

Onnekseni hyviä sellaisia :-)

PARASTA AIKAA

Tämä aika vuodesta on se,

jota koko pitkän talven odottaa pakkasen paukkuessa.

Koko luonto on täydessä kukassa

ja vihreä on raikkaan vihreä.

Aurinko paistaa taas

ja houkuttelee ulos tekemään ihan mitä tahansa,

kunhan saa olla ulkona.

Vielä myöhään illallakin työpäivän jälkeen

on ihan pakko päästä vielä edes vähäksi aikaa ulos.

Monta kertaa tosin kupponen teetä parvekkeella riittää,

mutta jo se,

että sen saa juoda ulkona,

tuntuu niin hyvältä.

No reilustikin lämpimämpää saisi olla minun makuuni,

mutta kesä on kesä näinkin.

Keskikesän juhlakin lähestyy

ja vain pari viikkoa sen jälkeen alkaa piiiiitkästä aikaa myös loma.

Muutama viikko vielä puserretaan pitkää päivää

ja sitten ensimmäisenä aamulla voi vaikka istahtaa ulos kahville

ilman kiireen tuntua. 

Ihanaa että kesä on taas täällä!

KEVÄÄN MERKKEJÄ

Nyt se on varmaa,

kesää kohden mennään.

Tien pientareet ovat keltaisenaan voikukkia

ja pihatöitä tehdään joka puolella.

Oma pihanikin muuttuu pienin askelin

aina kun aikaa on vähänkin.

Nyt oli vuorossa toisen puolen nurmikon poistaminen

ja tilalle oli tarkoitus saada vähän helppohoitoisempi 

ja yksinkertaisempi kate.  

Olin ostanut säkki tolkulla haketta,

ja kun ne kaikki oli levitetty paikoilleen

totesin että noup,

ei sovi.

Säkin mukaan hakkeen väri oli ruskea,

mutta tuo ruskea oli kyllä minun silmissäni punainen.

Siispä lapioin hakkeen takaisin säkkeihin

ja luovutin ne ystävälleni,

jonka punaisen talon pihalle ne sopivat paljon paremmin.

Naapurin lapset kävivät ihmettelemässä edestakaisin lapioimista,

mutta taisivat lopulta todeta sen olevan minulle aika lailla tyypillistä touhua :-)

Lopulta pihaa peitti ihan luonnon värinen hake

ja olin tyytyväinen. 

Mukavaa mielen rentouttavaa puuhaa

tuo  pihalla puuhailu.

 

OLLAKKO VAIKO EIKÖ OLLA

Kuuntelin aamulla töihin ajaessani ihanaa Anna Puun

uutta kappaletta -Ota minut tällaisena kuin oon-

ja mieli keveni hetkessä sateesta huolimatta.

Tyypilliseen tapaani jäin miettimään kappaleen sanoja

ja mietin,

miten ihana kuva niistä maalautui.

Ainakin omalla kohdallani voin kuitenkin sanoa,

että eilen tuntui tuolta,

tänään tältä

ja huomisesta en tiedä.

Välillä hengästyttää itseäkin omien tuntemuksien perässä pysyminen.

Omasta mielestäni olen,

tai ainakin pyrin aina olemaan,

sellainen kuin olen,

mutta eri tilanteissa voin olla hyvinkin erilainen.

Tarkoittaako se,

että joissain tilanteissa en ole sellainen kuin olen?

Ja miten oikeastaan ollaan oma itsensä?

Alan olla sen ikäinen aikuinen,

että itsetuntemus pitäisi jo hallita

ja silti välillä tuntuu,

että edelleenkään en ole aivan varma,

tunnenko itseäni.

Aika monta kertaa olen viime aikoina toiminut niin,

että olen hyvin todennäköisesti todennut joskus

"en koskaan tekisi niin".

Miten voi sanoa tuntevansa jonkun toisen,

jos yllättyy välillä omasta itsestäänkin?

Toisaalta ihan mukavaakin,

että voi yhä yllättää itsensäkin.

Eipähän käy aika pitkäksi itsekseen ollessakaan  :-)

JOKA PÄIVÄ

Uskottava se on,

että kesää kohden mennään joka päivä.

Tähän asti ikkunan pesut 

ja pihatyöt ovat tuntuneet

väsyttäviltä velvollisuuksilta,

jotka vain pitäisi hoitaa jossain vaiheessa.

Tänään aamulla avattuani verhot 

ja nähtyäni sen hienon auringon paisteen

olin niin täynnä intoa,

että mietin vain,

missä järjestyksessä tekisin mitäkin.

Touhuilun jälkeen oli selvää,

että sisälle en halunnut vielä mennä.

Kevyellä lenkillä

akut tuntuivat latautuvan jokaisella askeleella

ja kiireisen viikon väsymys jäi jonnekin matkan varrelle. 

 Päivän kruunasi kesän ensimmäinen 

grillailu poikien kanssa :-)

Yhtään enempää en olisi voinut päivältä toivoa!

Aurinkoa ja lämmintä,

yhdistelmä josta ei tässä vaiheessa kesää saa millään tarpeekseen.

SUUNTAAN TAI TOISEEN

Kuvittelin aina aikaisemmin,

että kun ikää tulee enemmän,

elämästä tulee tasaisempaa

ja harmoonisempaa.

Ajattelin että muutokset

ja suunnan vaihdot vähenevät

iän myötä kun "hullut vuodet" alkavat olla ohi

ja lapset isoja.

Tällä hetkellä tuntuu siltä,

että elämässä suunta muuttuu aina vain nopeammin

ja uusia isoja asioita tapahtuu entistäkin enemmän.

Ainakin tunne on tosiaankin sellainen.

Olen varmaan tämän tästä kaipaillut täälläkin jutuissani

vähän tasaisempaa tahtia

ja elämän asettumista pikku hiljaa jo uomiinsa.

Vielä ei ole ilmeisesti kuitenkaan sen aika.

Aikoja sitten on varmaankin käynyt jo selväksi,

että olen huono tekemään päätöksiä.

Myönnän!

Ainakin jos asioiden päättämiselle jää harkinta-aikaa.

Puntarointi jatkuu loputtomiin

ja päättäminen tuntuu koko ajan vain vaikeammalta.

Kaikelle kun löytyy niin paljon

-mutta kun- puolia.

Kuuntelen varmaan liiaksikin asti muiden mielipiteitä päätöksiä pohtiessani

ja niiden vastaisesti tekeminen syö naista.

Opettelua riittää silläkin saralla vielä aika lailla.

Sitä, mitä itse haluaa tai tarvitsee,

on toisinaan niin vaikea hahmottaa.

Jäädäkkö vai lähteä,

kas siinä pulma..

VANHAN VIEHTÄTYS

Retkeilin viikonloppuna Fiskarsin maisemissa
ihailemassa vanhaa aikaa.
Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jokunen vuosi..

Sää oli pilvinen
ja nenä pysyi punaisena kylmästä,
mutta kaunista oli
ja lohikeitto hyvää.

Vanhat paljon nähneet puut

näyttävät lehdettömänäkin käsittämättömän hienoilta.

Rakennusten kauneus saa melkein sanattomaksi

vähän pilvisemmälläkin säällä.

En voi lakata ihastelematta,
että jotain näin kaunista on säilytetty
ja meillä on mahdollisuus saada kuvaa Suomalaisesta menneestä maailmasta.
 Pieni kurkistus siihen,
millaista se oli joskus silloin kauan sitten.

Mielikuvitus lähtee liikkeelle
tällaisessa ympäristössä ihan väkisin,
mutta historian havinaa sittenkin vain pieninä annoksina kiitos.
Kovin pitkiä aikoja en nimittäin pysty vanhoja tarinoita 

tulvivassa ympäristössä olemaan

ja kotiin vähän tuoreempien esineiden keskelle

oli ihan hyvä palata.

Mikähän siinäkin sitten lienee..

PIENIÄ ILOJA

Tämä päivä on ollut sarjassamme niitä,

jolloin jokin yksittäinen asia saa

päivän tuntumaan kokonaan kurjalta.

Ajattelin vähän helpottaa oloa

ja listailla tähän päivään mahtuneita ilon aiheita.

Siispä:

Ehdottomasti ihana aurinko.

Kyllä aurinkoisena aamuna on 

ihan huomattavasti helpompi herätä.

Aamupala maistuu paljon paremmalta

aamuradion höpinöitä kuunnellen.

Vielä ei ole kiire yhtään mihinkään.

Esikoiseni soitteli vieneensä autoni huoltoon

ja koska hänellä oli vapaata,

hän aikoi vaihtaa renkaat veljensäkin autoon. 

Love you M!

Äidin sydäntä lämmittää tietysti aina myös se,

että hän näkee lapsistaan

kaiken olevan ihan ok

ja että se riittää hyvin.

Kukkivat sinivuokot lenkkipolun varrella.

Yllätyn aina,

miten ihanalta kevääseen heräävät kasvit näyttävät.

Lenkin jälkeen kuppi teetä 

ja voileivät. Nam!

Ihania ystäviä ja läheisiä ei korvaa mikään.

Heihin olen voinut luottaa ihan kamalimpinakin aikoina.

..itse asiassa kuuluvat kyllä listaan isot ilot :)

Niinhän siinä totta kait käy,

että luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Asiat voivat olla ihan hyvin,

vaikka kaikki ei niin täydellistä olisikaan.

KIIREETÖNTÄ AAMUA

Ihanaa että on Lauantai!

Aurinko paistaa

ja lämpimän ilman tuoksun voi tuntea jo nenässään

ennen kuin edes menee ulos.

- melkein parasta, mitä tiedän :-)

Viimeiset ajat työtahti on vain kiristynyt kiristymistään

ja päivät ovat menneet kilpajuoksussa kellon kanssa.

Ja silti on tuntunut siltä,

että olen ollut koko ajan pari minuuttia jäljessä aikataulusta.

Tunnolliselle ihmiselle se on ihan mahdoton olotila.

Olisikohan tässä kyse nyt siitä paljon puhutusta

organisoinnin puuttumisesta..

Yritykset irrottaa ajatukset työasioista edes yhdeksi päiväksi viikossa

on jääneet yleensä aika surkeiksi.

Seuraavana päivänä odottavat työt tulevat väkisinkin ajatuksiin vähän väliä.

Väsy puskee pintaan uhkaavasti

ja alan olla aika hankala läheisille.

Tällä menolla elämästä karkaa ilo.

Eiköhän se ole aika ottaa askel eteenpäin

ja oppia taas nauttimaan hetkestä.

Aamun olen jo aloittanut kiireettömästi kahvitellen auringon paisteessa

ja tästä eteenpäin katson vain,

mitä päivä tuo tullessaan.

Tänään teen vain itselleni mieluisia asioita :-)

Auringon paistetta ja kiireetöntä vapaapäivää kaikille!

PUUTARHAMIETTEITÄ

Aurinko saa ajatukset jo kesään 

ja pihatouhut pyörivät mielessä pikku hiljaa.

Minun tapauksessanihan aikaa näihin touhuihin

on varattava vähän reilummin siksi,

että yleensä joudun käymään joltisenkin monta kertaa pyörimässä puutarhalla

ennen kuin valinta on selvillä.

Nekin muutamat ruukut,

joita olen viime kesinä laittanut,

vaativat tuloksettomia haahuiluja kukkahyllyjen välissä

monta monituista käyntikertaa.

Ihanahan sitä kukkaloistoa on kyllä käydä ihailemassa,

vaikka sitten vähän useammankin käynnin verran.

Tulevana kesänä olen suunnitellut poistavani etupihan pienen

nurmikkopläntin pois

ja korvata sen hakkeella.

Haluan pihasta mahdollisimman yksinkertaisen 

ja helppohoitoisen. 

Edellinen asukas on ollut puutarha-alan ammattilainen

ja kasvien määrä on sitten sen mukainen.

Vanhastaan tiedän jo,

että minsta ei ole ylläpitämään moista viljelmää,

joten muutama helpommin hoidettavissa oleva ruukku saa riittää.

Takapihan terassi kaipaisi uudistamista

ja olen haaveillut sen suurentamista asunnon hankkimisesta asti.

Tällä hetkellä se on vähän hassun mallinen

eikä paikkaa ruokailuryhmälle oikein onnistu siihen mahduttamaan.

Takapihankin kasvimäärä tulee kokemaan karsintaa.

Lapsuuden kesistä on kuitenkin jäänyt mieleen ihanat pioninkukat

ja juuri niitä vaaleanpunaisia haluaisin omalle pihalleni.

Onnistuisinkohan saamaan niitä kukkimaan..

Ruukkujenkaan hengissä pitäminen ei ole itsestään selvyys

Siskoni multasormi on vähän toista luokkaa omaani verrattuna

Mukavaa mielenlepoa nämä puutarhamietteet,

ainakin tässä vaiheessa suunnitelmia.

MITÄ SINÄ TOIVOISIT

Mitä tekisit ensimmäisenä,

jos voittaisit lotossa?

Jos saisit valita kaikista maailman paikoista,

asuisitko siellä

missä asut nyt?

Millainen on unelmiesi sisustus?

Jos kaikki olisi mahdollista ilman minkäänlaisia rajoitteita,

mitä työtä tekisit?

 Mitä sinä toivoisit,

jos saisit valita?

Haaveilu on ensimmäinen askel kohti unelmien toteuttamista :-)

PARI PÄIVÄÄ MELKEIN VAPAATA

Tänä vuonna pääsiäinen menee päivystellessä,

joten nämä vapaat sujuvat kotikulmilla oleillen.

Kovin isoja suunnitelmia ei siis voi tehdä,

joten yhtä hyvin voin edistää keskeneräisiä tekemisiä kotona.

Vuoden päivät tässä onkin mennyt hommia siirtäessä aikaan parempaan

ja nyt olisi hyvä kyllä pikku hiljaa tarttua toimeenkin.

Pienikin edistys olisi ihan huippua.

Ihan koko pääsiäistä en kuitenkaan aio

remonttihaalareissa viettää.

Välillä on kyllä tarkoitus ihan vain herkutella

ja nauttia joutilaisuudesta.

Rentouttavaa pääsiäistä!

UUSIN SILMIN

Kamera on siitä mainio väline,

että maailma näyttää linssin kautta katseltuna aika erilaiselta.

Huomaan kiinnittäväni kameran kanssa huomiota sellaisiin asioihin,

jotka muuten ohitan noteeraamatta niitä sen enempää.

Tässä taannoin tuli pitkästä aikaa käveltyä

kameran kanssa ihan tutuilla kulmilla

pienen matkan päässä

ja hetken tuntui,

kuin olisi ollut aivan vieraassa kaupungissa.

Oikea miniloma siis :)

Rakennuksia jotka olivat olleet siinä "aina"

tuli nyt katsottua aivan eri silmin

ja osaa niistä en ollut koskaan edes huomannut.

Edullinen miniloma,

eikä yhtään hassumpi!

MIELI TEKISI

Kevätväsymystäkö lie,

mutta nyt tuntuu olevan kaipuu vähän kaikkeen..

noh, ainakin tuntuu siltä;

Olisi niin ihanaa päästä muihin maisemiin

ja nauttimaan leppoisasta oleilusta,

mutta töissä tahti vain kiihtyy.

 Koirakuumekin hipoo taas ennätyksiä,

mutta tiedän ärsyttävän hyvin,

että ajatuskin on tällä hetkellä aivan mahdoton.

Ihanat kevätuutuudet kaupassa houkuttelevat

ihan hirveästi,

mutta lottovoitto kiertää harmittavan kaukaa.

Ruokakaapin ovi käy iltaisin,

vaikka kuinka olis muuta päättänyt.

...ja sitten kaduttaa.

Niinhän se on,

että asioihin voi suhtautua niin monella tapaa.

Kieli pitkällä kohti kesää!

KEVÄÄN KEVEYS

Kevät saa tänäkin vuonna kaiken tuntumaan toisenlaiselta.

Aurinko saa ajatukset liikkeelle puolen vuoden jähmeän harmauden jälkeen

ja mieli poukkoilee sinne tänne.

On ihan pakko uudistua 

ja uudistaa.

Koti huutaa kevätsiivousta

ja raikkaampaa tunnelmaa.

Enää ei millään malttaisi odottaa,

että saisi pukea päälle jo jotain ihanan keväistä.

Isommatkin uudistukset houkuttelevat keväällä.

Rohkeus tehdä jotain,

mikä muuttaa elämää parempaan

tuntuu enemmän mahdolliselta näin keväällä.

Asunnot vaihtavat omistajaa

ja uskallus ottaa askel lähemmäksi sitä unelmien työtä 

tuntuu ihan selvästi helpommalta.

On aika tehdä muutoksia,

isompia tai pienempiä.

Tule jo ihana kevät

ja auringon paiste!

YÖMYÖHÄÄN

Tässä sitä taas ollaan!

Unesta ei tietoakaan 

ja ajatuksia ei saa järjestymään 

ei sitten millään.

Aamun palaverit 

ja viikon haasteet saavat pyörähtelemään sängyssä 

ja lakanat sellaiselle kierteelle,

että umpisolmu ei ole enää kaukana.

Jotain järkevää pitäisi nyt keksiä..

vai pitäisikö sittenkin päästää irti järkevästä..

Mikä siinä on,

että ilta ja yö saa asioihin mittasuhteet,

joiden vuoksi uni karkaa ihan väkisin.

Sisareni sanoo tekevänsä tällaisina iltoina päätöksen

miettä asioita aamulla uudestaan,

pistää sitten vain silmät kiinni

ja sanoo itselleen,

että nyt minä nukun.

Ja kuulemma tepsii :)

Nyt taidan tehdä samoin

ja tyhjennän ajatukset huomiseen asti.

Hyvää yötä ja kauniita unia!

AIKA VIERII

Syksy mennä hurahti 

ja joulukin vain vilahti.

Lämpömittaria katsomalla voisi kuvitella,

että talvikin meni jo.

No, ei ihan tainnut vielä mennä,

mutta ihanasti päivä on jo pidentynyt. 

Elämä on täyttynyt työn teosta 

ja kaikenlaisesta kiireestä.. mukamas..

Päivät ovat ohi hetkessä 

ja illalla sitä miettii,

tuliko sitä ollenkaan tehtyä sitä mistä oikeasti pitää. 

Aina sanotaan,

että pitää tehdä sitä mistä oikeasti nauttii,

eikä saisi siirtää sitä sinne - sitten kun - osastolle. 

Sitten vanhana sitä kuulemma katuu eniten sitä,

ettei toteuttanut haaveitaan

ja sitä mitä jätti tekemättä.

Mutta miten se tehdään? 

Toistaiseksi en ole löytänyt vastausta,

vaikka kuinka olen sitä pohtinut.

 Luulenpa, että aika moni meistä jättäisi nykyisen työnsä

ja tekisi jotain ihan muuta.

Mutta miten se olisi mahdollista? 

Mahdollisuuksia onneksi on

jos uskallusta riittää...

Seikkailumielellä siis eteenpäin 

ja haaveita toteuttamaan :)