lauantai 30. marraskuuta 2013

SOHVAPROJEKTI

Sisustaminen jatkuu
ja vuorossa oli sohvaprojekti.

Vanha sohva oli niin surullisen pienen näköinen
isommassa olohuoneessa,
että muutoksia oli pakko tehdä.

Mietin kyllä pelkkien nojatuolien hankkimista
vanhan sohvan kaveriksi,
mutta en onnistunut pelastamaan tilannetta niin helposti
ja päädyin vaihtamaan sohvan
vähän isompaan
ja samalla se sai seuraksi saman sarjan
yksittäisiä paloja nojatuoleiksi.

Sohva on Ikean mallistosta
ja sen yksinkertaisen
suoraviivainen tyyli ratkaisi valinnan.






Vaalea värikään ei lopulta pelottanut
kun kaikki pääliset ovat irrotettavissa
ja pestävissä,
tai vaikka kokonaan vaihdettavissa.

Toistaiseksi sohva on ilman käsinojia
ja nyt tuntuu siltä,
että se jääkin ilman niitä.

Luultavasti muutama pyöräytys vaaditaan vielä
ennen kuin mieluinen järjestys löytyy.

Olohuoneen sisustaminen on siis nytkähtänyt sohvan verran eteenpäin.



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

JOULUN SUUNNITELMIA

Tänä vuonna joulu ei aiheuta paineita
tai kiireitä.
Itse asiassa juhlasta näyttäisi tulevan tällä kertaa 
oikeasti rauhallinen ja kiireetön.

Molemmat lapset ovat joulun matkoilla,
joten lahjahankinnat jäävät tänä vuonna kauppaan
ja kauppojen tungoksen sijaan voin nauttia jouluisesta
tunnelmasta vaikka glögillä istuskellen.

Ruoka- ja leipomismaratonikin saa tänä vuonna jäädä.
Joitain tuttuja herkkuja teen tänäkin vuonna,
mutta nyt riittää kun tekemisestä saa tutun tunnelman
ja tuoksun.
 
Sisustaminen on remontin jäljiltä toistaiseksi niin kesken,
että koristeet jäävät nyt suurelta osin odottamaan seuraavaa joulua.
Tunnelman takaavat kynttilät, kukat, musiikki
ja pari tuttua tonttua.
Piparkakkutalo ja joulumaan tontut
saavat nukkua tämän joulun talviunta.

Ainoa asia josta en halua luopua tänäkään jouluna on joulukuusi.
Kuusen ihana tuoksu
ja siinä olevat muutamat tutut koristeet kynttilöineen on jotain,
mitä ilman joulu ei ole joulu
on se miten erilainen muuten tahansa.
 



Tällä hetkellä ajatus erilaisesta joulusta
ihan oikeasti rauhoittumalla
ja lepäämällä ilman suorituspaineita
  tuntuu oikein hyvältä.

Nähtäväksi silti jää
kuinka hyvin onnistun suunnitelmassani viettää joulua
karsitummin koristein, laittamisin
ja ihmisin.
Aikaahan vielä on
ja houkutuksia riittää..




maanantai 25. marraskuuta 2013

JÄÄPRINSESSOJA

Espoon Barona arenalla oli viikonloppuna
muodostelmaluistelun kisat
ja kävin katsomassa kummityttöni taiteilua jäällä.
 
Kotona odottavat tekemättömät asiat pyörivät kyllä mielessä
ja mietin jo jättäväni kisojen katsomisen väliin,
mutta päätin kuitenkin mennä.
Myönnän autuaan onnellisena,
että tekemättömät työt unohtuivat kyllä hetkeksi aika tehokkaasti.

Jälleen kerran totesin, 
miten paljon sitä menettää
miettiessään aina vain loputonta listaa tekemättömistä asioista
ja jättää siksi väliin jotain ainutkertaista.
Juuri tällaiset kokemuksethan on niitä,
joista saa muistoja
kunhan välillä hellittää edes hetkeksi.
 
Kaikilla luistelijoilla oli takana pitkä päivä valmisteluineen
ja harjoituksineen,
mutta tekemisen ilo paistoi siitä huolimatta kaikkien kasvoilta
ja kaikki näyttivät aidosti nauttivan myös ennen
ja jälkeen suorituksen.
Kannustushuudot kaikuivat katsomosta myös
kilpakumppaneiden joukkueille
ja siitä voisi kyllä moni muu tapahtuma ottaa mallia.


    

Laji on todella kaunista katseltavaa 
ja mikä parasta,
se sopii oikein hienosti myös aikuisille harrastajille.
Ihan helppoa homma ei ole,
mutta varmasti aivan huippu kivaa.
 
Kiitos kaikille esiintyjille hienosta tapahtumasta
ja tietenkin erityisesti ihanalle kummitytölleni!



lauantai 23. marraskuuta 2013

HYVIÄ PÄÄTÖKSIÄ

En oikein usko uuden vuoden lupauksiin
ja vaikka niitä on kiva juhlahumussa tehdä,
niin toistaiseksi olen vain heikoin tuloksin onnistunut niissä pysymään.

Terveempien elämäntapojen noudattaminen
on tähän asti tullut ja mennyt,
mutta kovin pysyviksi tavat eivät ole onnistuneet toistaiseksi jäämään.

Lupasin itselleni keskittyä aiheeseen taas
remontin tauottua toistaiseksi
ja halu palata parempaan kuntoon on kova.

Ruokailutottumuksia olen alkanut palauttaa
taas kevyempiin ja ennen kaikkea itse tehtyihin ruokiin.
Itsekseni touhuillessa en voi keksiä enää minkäänlaisia tekosyitäkään,
miksi en ennättäisi laittaa ruokaa tuoreista raaka-aineista alusta loppuun itse.


Liikkumistakin olen jälleen alkanut lisätä vähän kerrallaan entisen kaltaiseen treenaamiseen pääsemiseksi
ja olo on kyllä niin mielettömän hyvä kunnon pyöräilytunnin
tai lenkin jälkeen.
Ja kaverin kanssa yhdessä treenaamisesta fiilis sen kuin paranee.
Mikähän siinä on,
että sitä unohtaa niin helposti,
kuinka hyvä olo liikkumisesta tuleekaan?

Tähän vuoden aikaan melkein kaikki keinot pimeydestä selviämiseksi on sallittuja.
Hyvä ruoka ja oman maun mukainen liikkuminen on kyllä aika
huippuja keinoja siihen.
Ja parastahan niissä on,
että tulokset kantavat pidemmällekin kuin vain tämän ajan jaksamiseen.

Toki muutama pala suklaata ja lasi viiniä silloin tällöin
ovat nekin oikein käyttökelpoisia..
siis silloin tällöin..



torstai 21. marraskuuta 2013

JÄRJESTELYÄ

Tavarat odottavat remontin jäljiltä vielä osin pakkauksissa.
Osa on ollut siinä tilassa jo kesästä asti
ja nyt pitäisi viimeinkin saada ne omille paikoilleen.

Tilauksessa on kaapisto taikka kaksi
vaatehuoneiden tilajärjestelyä helpottamaan.
Tunnustan nimittäin olevani niitä tyyppejä,
jotka ärsyyntyvät tavaramerestä näkyvillä
ja haluan mahdollisuuksien mukaan kaiken
ovien taakse järjestykseen.

Myönnettäköön nyt myös se,
että siivous ei lukeudu suurimpiin intohimoihini,
joten siksikin on järkevää etteivät tavarat ole esillä pölyä keräämässä
ja hommaa hankaloittamassa.

Ikean vaihtoehtoja säilytysongelmien ratkaisemiseksi

Auton renkaat olen jättänyt vaihdon yhteydessä säilytykseen,
joten varastostakin vapautui hienosti tilaa tarpeellisille,
mutta harvemmin tarvittaville tavaroille.

Yritän muutenkin mahdollisuuksieni mukaan karsia kaiken aikaa
ylimääräisen tarpeettoman tavaran ja vaatteet kiertoon,
mutta kaikkea vuosien mittaan kertyneitä muistoja
en raaski hävittää.
Johonkin ne on saatava varastoitua
nostalgiapiikkiä ja muistelumaratonia odottamaan.

Jokohan pian löydän tavarat ihan oikeasti kaapeista
muuttolaatikoiden sijaan,
niin kuin muutkin ihmiset..


tiistai 19. marraskuuta 2013

VALON KAIPUUTA

Vuoden pimeimpään aikaan ei valoa
ole ulkona juuri nimeksikään.
On aika polttaa kynttilöitä
ja nauttia pehmeästä hämärästä. 

Sisustamiseni on remontin jäljiltä vielä kesken
ja valaistus aivan alkutekijöissä.
Vanhastaan on mukana tullut vain muutama lattiavalaisin ja pöytävalaisin.
Sen lisäksi katosta on roikkunut väliaikaisesti "remonttivalaisin"
jonka hankin alunperin kylläkin aivan toisenlaiseen tarkoitukseen.


Keittiön pöydän päälle ennätin onneksi viikonlopun vapaiden aikana hankkimaan
valkoisen Pisara-valaisimen pimeyttä taltuttamaan.
Toistaiseksi se nököttää kuitenkin autuaasti himpun verran väärässä kohdassa
odottamassa siirtoa.
Olohuone sen sijaan on vielä täysin vailla kunnollista valaistusta.
Samoin alakerta, makuuhuoneet, eteinen..

Tunnelma on tietysti näin vähäisillä valoilla todella romanttinen,
mutta samalla se on myös välillä vähän liiankin rentouttava silloin kun
energian pitäisi vielä riittää monenlaiseen tekemiseen.
Hempeily on tietysti aina ihanaa,
mutta tässä vaiheessa vuotta ei ihan vielä
ole mahdollista vaipua talvihorrokseen.
 
Tahtoo lisää valoa kiitos!




sunnuntai 17. marraskuuta 2013

LUPA RELATA

Miksei aina voi olla viikonloppu
ja ihania vieraita!

Tänä viikonloppuna oli pienen juhlan aika
ja lupa ottaa rennosti pitkästä aikaa.
 Vuorossa oli viimeinkin kokonainen viikonloppu
ilman remontointia.

Ihan ilman sisustamismietteitä eivät päivät menneet
ja totta kai jutut kiersivät aika usein tavalla taikka toisella
tuleviin suunnitelmiin.
Pääosassa oli kuitenkin yhdessäolo
ja hetkestä nauttiminen.

 

Remontointi saa jäädä näiden juhlien myötä pienelle tauolle
ja seuraavat päivät käytetään paikkoja järjestellen
ja sisustamiseen keskittymällä. 
Vuorossa on valaisimien valintaa
ja kalusteiden hankintaa. 

Parhaat vapaat tänä syksynä :-)

Hyvää alkavaa viikkoa!








torstai 14. marraskuuta 2013

VAPAAPÄIVÄN RIENTOJA

Parin päivän paussi töistä
ja viimeinkin ehdin juosta hoitamatta jääneitä rästihommia.
Niitä olikin kertynyt niin paljon,
että vaikka lähdin liikkeelle heti aamulla
niin ihan työpäivän mittainen urakka se oli.

Ehdin kuitenkin mahduttaa päivään
myös tuoliostoksia.
Keittiön pöytä oli vielä ihan ilman minkäänlaisia istuimia
ja olen miettinyt pitkään
millaiset tuolit eivät olisi liian hallitsevia pienessä keittiössäni.









Bertoian tuolit ovat olleet haaveenani,
mutta ehkä sitten kun se lottovoitto napsahtaa kohdalle.
Mukaan lähtivät Askossa tarjouksessa
olleet Igloo-tuolit.
Ne ovat sopivasti "näkymättömät"
eivätkä vie liiaksi huomiota.

Päivän juoksentelun jälkeen on
vielä monta hommaa listalla.
Tänään herätyskello saa kuitenkin unohtua
oman onnensa nojaan.
Huomenna aion nukkua viimeinkin 
ilman kellon soimista
ja nauttia kiireettömän aamiaisen.
Sitten mennään taas.
Syksyistä viikonloppua sinulle!


tiistai 12. marraskuuta 2013

IKÄKRIISIKÖ?

Vuosia kertyy mittariin vääjäämättä
ja vaikka olen tähän asti yrittänyt olla tarkkana siinä,
että en antaisi iän määritellä liiaksi elämää,
niin taitaa se sittenkin nousta pikku hiljaa yhä useammassa
tilanteessa mieleen.
 
 Huomaan remontin myllerryksen keskelläkin
miettiväni nyt aika usein,
ovatko tekemäni valinnat oikeasti minun näköisiä
ja pitääkö valinnoissa näkyä jotenkin ikä.

Sisustuslehtien jutut ovat houkuttelevan näköisiä koteja,
 joissa näkyy raikas nuorekkuus
ja tietysti meneillään olevat trendit.
Kauniita värejä, muotoja
ja mielenkiintoisia ratkaisuja on käytetty reilulla kädellä.
Mutta olenko antanut niiden vaikuttaa jo liiaksikin valintoihini?

Innostun helposti asioista
ja nyt kun päätettävää on paljon,
mietityttää vähän,
olenko mennyt mukaan trendeihin
vai olenko kiireestä
ja väsymyksestä huolimatta tehnyt ratkaisuja,
jotka ovat minun näköisiäni.

Yksilölliset ratkaisut ovat ilman muuta piristäviä
ja mielenkiintoisia,
mutta en haluaisi niiden olevan itsetarkoitus.
Tyylin ja ratkaisujen  pitäminen oikeasti oman näköisinä
on vaikeampi juttu.
 


Ei ole yhtään helppoa nähdä
joka puolelta tulvivia
toinen toistaan hienompia ratkaisuja
ja yrittää pitää silti mielessä,
 ketä varten oikeastaan sisustan.

Olen pitänyt tähän asti tärkeänä sitä,
että koti näyttää asujiltaan
ja kodista saa näkyä,
millaisia ihmisiä siellä elää.
Nyt mietin,
olenko itse pystynyt noudattamaan ohjettani.

Vai onko ehkä sittenkin kyse siitä,
että mietinkin vain,
 mitä muut minusta
ja valinnoistani ajattelevat?





sunnuntai 10. marraskuuta 2013

PARAKKIELÄMÄ

Viimeinkin on näköpiirissä taukoa parakkielämään.
Remontti alkaa olla siinä vaiheessa,
että pian saan huokaista hetkeksi.

Elämäni ensimmäinen remontti itsekseni alkaa olla välivaiheessa
ja kaikki ei ole todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä.
Monenlaista mutkaa
ja yllätystä on tähänkin matkaan mahtunut.

Viimeisen neljän viikon aikana ei itse ole tarvinnut tarttua työkaluihin,
mutta ei remontin tekeminen näinkään mitään lekottelua ole.
Pitkä rupeama kesästa asti alkaa olla tältä erää kuitenkin ohi.
Pientä maalaamista 
ja muutakin hienosäätämistä on tietysti vielä minullekin jäänyt
mutta suurimmat hommat alkavat kuitenkin
olla viimeinkin tehtynä.

Pahinta tässä vaiheessa on se,
että nyt tietenkin tekee mieli pistää kaikki huonekalut vaihtoon.. 
Paljon pitää hankkia muutenkin,
mutta vanhat olemassa olevat näyttävät nyt
tietysti täysin epäsopivilta.


















Tauko tekemiseen tulee ihan varmasti tarpeeseen.
Välillä väsymys on napannut otteeseensa niin,
että kyynelten vuodattamiseltakaan ei ole vältytty.
Eihän vetistely mitään auta,
mutta välillä sitä vain ei jaksa muuta.

Vuoden kallistuessa lopuilleen olen uskaltautunut jo vähän
katsomaan taaksepäin menneisiin kuukausiin
ja pakko todeta,
että paljon on tähän vuoteen mahtunut.
Sopeutumiskykyä ja suklaata on tarvittu.
Paljon.

Nyt ei vähään aikaan yhtään
"ihan loistavaa ideaa".
Loppuvuosi vähän maltillisempaa menoa, kiitos.