sunnuntai 6. joulukuuta 2015

ITSENÄISYYS

Ikkunoille sytytetään jälleen tänään kaksi kynttilää
juhlistamaan itsenäistä Suomea.
Kiitos ja kumarrus kaikille niille urheille miehille 
ja naisille,
jotka tuon korvaamattoman työn tekivät.

Tuota itsenäisyyttä olen miettinyt viime aikoina kyllä
vähän pienemmässä mittakaavassakin,
nimittäin ihan vain omaani.
Se miten ollaan itsenäinen olematta itsekäs
on teettänyt työtä enemmänkin.

Pienestä tytyöstä asti ympärillä on ollut aina perhettä
ja sukulaisia.
Jokapäiväiseen elämään kuului iso joukko ihmisiä.
Valintoja tehdessä oli otettava huomioon aika monen muunkin tarpeet
ja myönnän silloin välillä kaivanneeni,
että saisin vähän aikaa olla vain itsekseni ajatusteni kanssa.
No tällä hetkellä saan sitten
 tosiaankin olla ihan vain itsekseni.
Enää ei kukaan tule tai mene,
ei pyydä mitään,
tai kysy jotain.

Itsenäisyyteni on ehdottomasti vielä opettelussa,
vaikka aikaa harjoittelulle onkin jo kertynyt.
Niitä hetkiä
kun nautin olostani näin
alkaa kuitenkin pikku hiljaa kertyä enemmän ja enemmän.Opettelua on vaatinyt myös se,
että päätösvaltakin ihan kaikesta on nyt vain minulla,
hyvässä ja pahassa.
Toisinaan kun tulee tunne,
että tiedänköhän itsekään
mitä oikeastaan haluan
ja mitä en.

Itsenäinen voi tietenkin olla,
vaikka ei ihan yksin eläisikään. 
Minä en tainnut sitä osata silloin aikoinaan
ja ehkä siksi harjoittelen sitä nyt olemalla yksin.




Juhlitaan siis itsenäisyyttä
ja ihan kaikenlaista sellaista!

















sunnuntai 29. marraskuuta 2015

ADVENTIN AIKAAN

Syksy on kallistunut jälleen kohti 
vuoden parasta juhlaa.
Adventin aikaan ripustan ikkunaan tähden
ja tutut kynttelikötkin kaivetaan varastosta taas esiin.

Joulu on aina ollut minulle tärkeä juhla
ja sitä on juhlittu mahdollisuuksien mukaan
perinteitä noudattaen.
Piparkakkutalo on leivottu yleensä itsenäisyyspäivän aikaan
ja siitä eteenpäin valmistelut ovatkin sitten edenneet
aika lailla tuttuja kaavoja noudatellen.

Pari viimeistä joulua on kuitenkin mennyt vähän muunnetuin menoin
ja yhden joulun olen viettänyt ihan vain itseksenikin.
Joulumielen löytyminen on ollut epävarmaa
ja vähän isomman rutistuksen takana.

Tänä vuonna jouluvalmisteluiden ryöpsähdettyä kaupoissa käyntiin,
olen ollut vähän kaksijakoisissa tunnelmissa.
Olisinko tänä vuonna valmis heittäytymään
tuohon tuttuun tohinaan
ja puuhaan.

Vanhat traditiot ovat saaneet jäädä menneisiin jouluihin
uusien tullessa tilalle
ja vie oman aikansa
ennen kuin niistä tulee niin tuttuja,
että ne tuntuvat omanlaisilta
ja lämpimiltä.


Adventtina alkaa kuitenkin juhlan odotus
ja vuoden pimeintä aikaa valaisevat ihanat kynttilät.
Tästä on ihan hyvä jatkaa.

Hyvää ensimmäistä adventtia!








tiistai 10. marraskuuta 2015

VANHOJA VALOKUVIA

Vanhoista valokuvista voi löytää jokaisella katselukerralla uusia juttuja,
vuosienkin jälkeen.

Kaivoin tänään nuo vanhat aarteet esiin
ja en osannut kyllä yhtään ennakoida,
minkälaisen tunnemyllerrykseen ne saisivat aikaan.
No pieni aavistus oli tietenkin mielessä
kun olin katselua vuosia siirtänyt,
mutta kokemus oli sittenkin enemmän,
mihin olin osannut varautua.
Välillä nauroin katketakseni huikeille otoksille
ja osin jo unohtuneillekin tapahtumille.
Välillä valui kyyneleet
ihania muistoja katsellessa. 

Olin ollut tähän päivään asti aivan varma,
että monet noista kuvien tapahtumista olisivat tapahtuneet
ihan äskettäin
ja pojat olivat kuitenkin suurimmassa osassa kuvia niin suloisen pieniä vielä,
että vuosia on vierähtänyt vähän salaa aika paljon enemmän.
Melkoisen monta vääristynyttä muistikuvaa jouduin oikomaan
siinä todisteita katsellessa.




Vanhojen kuvien katselu ei kuitenkaan aina ole pelkästään ihanaa.
Eteen vyöryy monia kipeitäkin muistoja
ja välillä niinkin yksinkertainen asia,
kuin kuvien katselu vaatii
yllättävän paljon rohkeutta.

Muistelen jostain joskus lukeneeni,
 että jos ihmiset saisivat valita,
mitä he pelastaisivat tulipalon sattuessa, 
niin aika monet meistä pelastaisivat valokuvansa.
Minäkään en haluaisi luopua omistani
 mistään hinnasta.

























maanantai 12. lokakuuta 2015

VIELÄ EHTII

Metsässä käynnit on olleet harvassa menneinä vuosina
ja aina tuntuu olevan jotain muka tärkeämpää tekemistä.

Tänä viikonloppuna asiaan tuli korjaus
parinkin päivän verran.
Sieniä ei löytynyt,
mutta ihanaa tunnelmaa 
ja helppoa oloa senkin edestä.

Metsä kun ei pyydä tai vaadi mitään,
ei ihmettele meikitöntä 
ja viimeistelemätöntä olemusta
tai ihmettele,
miksi olen sellainen kuin olen. 
Metsässä ei tarvitse mitata aikaa,
kaloreita taikka sykkeitä.

On vain hiljaisuutta 
ja ympärillä oleva huikean kaunis luonto.



Joskus käynti ihmisivilinässä 
vaikkapa kahvilla on kyllä mukavaa sekin,
mutta toisinaan irtiotto kaupungin vaateista tekee hyvää.

Kivellä tai kannolla istuen kaakao ja leivätkin maistuvat
aivan erityisen herkullisilta.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

VALOJA JA VARJOJA

Syksy etenee
ja aurinko paistaa joka päivä vähän lyhyemmän ajan.
Lokakuu kolkuttelee jo ovella
ja on lähestynyt melkein kuin varkain niin lähelle.

Tapahtumia tuntuu kertyvän taas
melkein enemmän,
kuin pystyy ottamaan vastaan.
Ulkopuolisen silmin katsottuna
en taida antaa kovinkaan tasapainoista kuvaa itsestäni
kaikkine nopeine muutoksineen.

Suuret myllerrykset ovat kuitenkin opettaneet nauttimaan pienistä asioista,
vaikka niistä ei ehkä tule puhuttua ääneen samalla tavalla,
kuin mieltä painavista asioista.
Päällepäin näkyvät vain nopeat käänteet
ja uusiin tilanteisiin totuttelu.

Iltavuoron viimeisen tunnin edetessä
tuntuu niin hyvältä ajatella,
että ihan pian pääsen kotiin
ja saan istahtaa nauttimaan kupillisen lämmintä teetä
pehmeälle sohvalle.
Ajatus kodista lämmittää mieltä.

Mennyt viikonloppu taas oli surun värittämä
ja jouduin käsittelemään myös
niitä elämäni muuttuneita asioita,
joita en ole ehkä aikaisemmin halunnut
tai osannut ajatella.

Elän siis vahvasti tunteella
ja tasaista menoa ei taida toiveistani huolimatta
olla luvassa tulevaisuudessakaan.
Asioihin suhtautumisessa riittä vielä opettelemista.


Hippu on ilopilleri :-)






sunnuntai 13. syyskuuta 2015

AURINKO PAISTAA EDELLEEN

Kyllä on kelvannut viettää vapaita 
näin ihanan kesäisessä säässä!

Aurinko paistaa lämpimästi jo aikaisin aamulla,
joten aamulenkkikin pitenee kuin itsestään
normaalia paljon pidemmäksi.

Ihmisiä tai liikennettä ei juurikaan ole
ja ilma tuoksuu aivan erilaiselle aikaisin aamulla.
Kyllä alkavalla syksyllä voikin olla erilainen tunnelma
kesäiseen aamuun verrattuna.

Mieleen tulee väkisinkin jokin tuttu tunne.
Tuoksussa on jotakin niin tutun oloista,
että se saa melkein kyyneleet silmiin
ja kuitenkin jokin tunnelmassa
saa olon silti tuntumaan tutulta 
ja turvalliselta.


Hippu ei tosin perhosia paljoa ennätä katsella
ja matka jatkuu sillä lähinnä kuono ruohon tupsusta toiseen.
Sekin nauttii kuitenkin selvästi enemmän tänä aamuna
kun se huomaa matkan jatkuvan.

Toivottavasti aurinko lämmittää vielä pitkään
ja jatkossakin vielä saadaan nautiskella lenkin jälkeen aamukahvi
ulkona istuskellen!








keskiviikko 2. syyskuuta 2015

UUDEN SUUNNAN VALINTAA


Niin se näköjään on,
että suunnan valinta tulee eteen nykyisin useammin
kuin joskus menneinä vuosina.

Taas on uudet tuulet puhaltelemassa
ja elämää järjestellään toisenlaisiin kuvioihin.
Tällä kertaa töiden osalta. 

Olen ollut vähän rauhaton 
viimeiset vuodet 
ja toivon elämän nyt asettuvan vähän rauhallisempiin uomiin.
Eiköhän nyt jo ole luvassa vähän enemmän
ennustettavuutta ja mahdollisuutta suunnitelmien tekemiseen. 

Elämä on kuitenkin arvaamatonta
ja koskaan ei tiedä,
mitä kulman takana odottaa.
Se on käynyt jo tähän mennessä enemmän,
kuin selväksi.
Olo ja askel on kuitenkin nyt helpottuneen keveä,
pitkästä aikaa.


Saanko esitellä uuden "kämppikseni"
-aina iloinen Hippu-

Syksy on tuonut tullessaan enemmän muutoksia,
kuin olisin osannut odottaa.
Onnekseni hyviä sellaisia :-)



tiistai 9. kesäkuuta 2015

PARASTA AIKAA

Tämä aika vuodesta on se,
jota koko pitkän talven odottaa pakkasen paukkuessa.
Koko luonto on täydessä kukassa
ja vihreä on raikkaan vihreä.

Aurinko paistaa taas
ja houkuttelee ulos tekemään ihan mitä tahansa,
kunhan saa olla ulkona.
Vielä myöhään illallakin työpäivän jälkeen
on ihan pakko päästä vielä edes vähäksi aikaa ulos.
Monta kertaa tosin kupponen teetä parvekkeella riittää,
mutta jo se,
että sen saa juoda ulkona,
tuntuu niin hyvältä.
No reilustikin lämpimämpää saisi olla minun makuuni,
mutta kesä on kesä näinkin.


Keskikesän juhlakin lähestyy
ja vain pari viikkoa sen jälkeen alkaa piiiiitkästä aikaa myös loma.
Muutama viikko vielä puserretaan pitkää päivää
ja sitten ensimmäisenä aamulla voi vaikka istahtaa ulos kahville
ilman kiireen tuntua. 

Ihanaa että kesä on taas täällä!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

KEVÄÄN MERKKEJÄ

Nyt se on varmaa,
kesää kohden mennään.

Tien pientareet ovat keltaisenaan voikukkia
ja pihatöitä tehdään joka puolella.

Oma pihanikin muuttuu pienin askelin
aina kun aikaa on vähänkin.
Nyt oli vuorossa toisen puolen nurmikon poistaminen
ja tilalle oli tarkoitus saada vähän helppohoitoisempi 
ja yksinkertaisempi kate.  
Olin ostanut säkki tolkulla haketta,
ja kun ne kaikki oli levitetty paikoilleen
totesin että noup,
ei sovi.
Säkin mukaan hakkeen väri oli ruskea,
mutta tuo ruskea oli kyllä minun silmissäni punainen.
Siispä lapioin hakkeen takaisin säkkeihin
ja luovutin ne ystävälleni,
jonka punaisen talon pihalle ne sopivat paljon paremmin.

Naapurin lapset kävivät ihmettelemässä edestakaisin lapioimista,
mutta taisivat lopulta todeta sen olevan minulle aika lailla tyypillistä touhua :-)

Lopulta pihaa peitti ihan luonnon värinen hake
ja olin tyytyväinen. 


Mukavaa mielen rentouttavaa puuhaa
tuo  pihalla puuhailu.
 






keskiviikko 13. toukokuuta 2015

OLLAKKO VAIKO EIKÖ OLLA

Kuuntelin aamulla töihin ajaessani ihanaa Anna Puun
uutta kappaletta -Ota minut tällaisena kuin oon-
ja mieli keveni hetkessä sateesta huolimatta.

Tyypilliseen tapaani jäin miettimään kappaleen sanoja
ja mietin,
miten ihana kuva niistä maalautui.

Ainakin omalla kohdallani voin kuitenkin sanoa,
että eilen tuntui tuolta,
tänään tältä
ja huomisesta en tiedä.
Välillä hengästyttää itseäkin omien tuntemuksien perässä pysyminen.

Omasta mielestäni olen,
tai ainakin pyrin aina olemaan,
sellainen kuin olen,
mutta eri tilanteissa voin olla hyvinkin erilainen.
Tarkoittaako se,
että joissain tilanteissa en ole sellainen kuin olen?
Ja miten oikeastaan ollaan oma itsensä?

Alan olla sen ikäinen aikuinen,
että itsetuntemus pitäisi jo hallita
ja silti välillä tuntuu,
että edelleenkään en ole aivan varma,
tunnenko itseäni.
Aika monta kertaa olen viime aikoina toiminut niin,
että olen hyvin todennäköisesti todennut joskus
"en koskaan tekisi niin".

Miten voi sanoa tuntevansa jonkun toisen,
jos yllättyy välillä omasta itsestäänkin?


Toisaalta ihan mukavaakin,
että voi yhä yllättää itsensäkin.
Eipähän käy aika pitkäksi itsekseen ollessakaan  :-)


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

JOKA PÄIVÄ

Uskottava se on,
että kesää kohden mennään joka päivä.

Tähän asti ikkunan pesut 
ja pihatyöt ovat tuntuneet
väsyttäviltä velvollisuuksilta,
jotka vain pitäisi hoitaa jossain vaiheessa.
Tänään aamulla avattuani verhot 
ja nähtyäni sen hienon auringon paisteen
olin niin täynnä intoa,
että mietin vain,
missä järjestyksessä tekisin mitäkin.

Touhuilun jälkeen oli selvää,
että sisälle en halunnut vielä mennä.

Kevyellä lenkillä
akut tuntuivat latautuvan jokaisella askeleella
ja kiireisen viikon väsymys jäi jonnekin matkan varrelle. 

 Päivän kruunasi kesän ensimmäinen 
grillailu poikien kanssa :-)

Yhtään enempää en olisi voinut päivältä toivoa!


Aurinkoa ja lämmintä,
yhdistelmä josta ei tässä vaiheessa kesää saa millään tarpeekseen.






tiistai 21. huhtikuuta 2015

SUUNTAAN TAI TOISEEN

Kuvittelin aina aikaisemmin,
että kun ikää tulee enemmän,
elämästä tulee tasaisempaa
ja harmoonisempaa.
Ajattelin että muutokset
ja suunnan vaihdot vähenevät
iän myötä kun "hullut vuodet" alkavat olla ohi
ja lapset isoja.

Tällä hetkellä tuntuu siltä,
että elämässä suunta muuttuu aina vain nopeammin
ja uusia isoja asioita tapahtuu entistäkin enemmän.
Ainakin tunne on tosiaankin sellainen.

Olen varmaan tämän tästä kaipaillut täälläkin jutuissani
vähän tasaisempaa tahtia
ja elämän asettumista pikku hiljaa jo uomiinsa.
Vielä ei ole ilmeisesti kuitenkaan sen aika.

Aikoja sitten on varmaankin käynyt jo selväksi,
että olen huono tekemään päätöksiä.
Myönnän!
Ainakin jos asioiden päättämiselle jää harkinta-aikaa.
Puntarointi jatkuu loputtomiin
ja päättäminen tuntuu koko ajan vain vaikeammalta.
Kaikelle kun löytyy niin paljon
-mutta kun- puolia.

Kuuntelen varmaan liiaksikin asti muiden mielipiteitä päätöksiä pohtiessani
ja niiden vastaisesti tekeminen syö naista.
Opettelua riittää silläkin saralla vielä aika lailla.
Sitä, mitä itse haluaa tai tarvitsee,
on toisinaan niin vaikea hahmottaa.



Jäädäkkö vai lähteä,
kas siinä pulma..

maanantai 20. huhtikuuta 2015

VANHAN VIEHTÄTYS

Retkeilin viikonloppuna Fiskarsin maisemissa
ihailemassa vanhaa aikaa.
Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jokunen vuosi..

Sää oli pilvinen
ja nenä pysyi punaisena kylmästä,
mutta kaunista oli
ja lohikeitto hyvää.

Vanhat paljon nähneet puut
näyttävät lehdettömänäkin käsittämättömän hienoilta.

Rakennusten kauneus saa melkein sanattomaksi
vähän pilvisemmälläkin säällä.

En voi lakata ihastelematta,
että jotain näin kaunista on säilytetty
ja meillä on mahdollisuus saada kuvaa Suomalaisesta menneestä maailmasta.
 Pieni kurkistus siihen,
millaista se oli joskus silloin kauan sitten.









Mielikuvitus lähtee liikkeelle
tällaisessa ympäristössä ihan väkisin,
mutta historian havinaa sittenkin vain pieninä annoksina kiitos.
Kovin pitkiä aikoja en nimittäin pysty vanhoja tarinoita 
tulvivassa ympäristössä olemaan
ja kotiin vähän tuoreempien esineiden keskelle
oli ihan hyvä palata.


Mikähän siinäkin sitten lienee..





perjantai 17. huhtikuuta 2015

PIENIÄ ILOJA

Tämä päivä on ollut sarjassamme niitä,
jolloin jokin yksittäinen asia saa
päivän tuntumaan kokonaan kurjalta.

Ajattelin vähän helpottaa oloa
ja listailla tähän päivään mahtuneita ilon aiheita.

Siispä:

Ehdottomasti ihana aurinko.
Kyllä aurinkoisena aamuna on 
ihan huomattavasti helpompi herätä.

Aamupala maistuu paljon paremmalta
aamuradion höpinöitä kuunnellen.
Vielä ei ole kiire yhtään mihinkään.

Esikoiseni soitteli vieneensä autoni huoltoon
ja koska hänellä oli vapaata,
hän aikoi vaihtaa renkaat veljensäkin autoon. 
Love you M!

Äidin sydäntä lämmittää tietysti aina myös se,
että hän näkee lapsistaan
kaiken olevan ihan ok
ja että se riittää hyvin.

Kukkivat sinivuokot lenkkipolun varrella.
Yllätyn aina,
miten ihanalta kevääseen heräävät kasvit näyttävät.

Lenkin jälkeen kuppi teetä 
ja voileivät. Nam!

Ihania ystäviä ja läheisiä ei korvaa mikään.
Heihin olen voinut luottaa ihan kamalimpinakin aikoina.
..itse asiassa kuuluvat kyllä listaan isot ilot :)


Niinhän siinä totta kait käy,
että luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Asiat voivat olla ihan hyvin,
vaikka kaikki ei niin täydellistä olisikaan.






lauantai 11. huhtikuuta 2015

KIIREETÖNTÄ AAMUA

Ihanaa että on Lauantai!
Aurinko paistaa
ja lämpimän ilman tuoksun voi tuntea jo nenässään
ennen kuin edes menee ulos.
- melkein parasta, mitä tiedän :-)

Viimeiset ajat työtahti on vain kiristynyt kiristymistään
ja päivät ovat menneet kilpajuoksussa kellon kanssa.
Ja silti on tuntunut siltä,
että olen ollut koko ajan pari minuuttia jäljessä aikataulusta.
Tunnolliselle ihmiselle se on ihan mahdoton olotila.
Olisikohan tässä kyse nyt siitä paljon puhutusta
organisoinnin puuttumisesta..

Yritykset irrottaa ajatukset työasioista edes yhdeksi päiväksi viikossa
on jääneet yleensä aika surkeiksi.
Seuraavana päivänä odottavat työt tulevat väkisinkin ajatuksiin vähän väliä.
Väsy puskee pintaan uhkaavasti
ja alan olla aika hankala läheisille.
Tällä menolla elämästä karkaa ilo.


Eiköhän se ole aika ottaa askel eteenpäin
ja oppia taas nauttimaan hetkestä.

Aamun olen jo aloittanut kiireettömästi kahvitellen auringon paisteessa
ja tästä eteenpäin katson vain,
mitä päivä tuo tullessaan.
Tänään teen vain itselleni mieluisia asioita :-)

Auringon paistetta ja kiireetöntä vapaapäivää kaikille!

torstai 9. huhtikuuta 2015

PUUTARHAMIETTEITÄ

Aurinko saa ajatukset jo kesään 
ja pihatouhut pyörivät mielessä pikku hiljaa.

Minun tapauksessanihan aikaa näihin touhuihin
on varattava vähän reilummin siksi,
että yleensä joudun käymään joltisenkin monta kertaa pyörimässä puutarhalla
ennen kuin valinta on selvillä.
Nekin muutamat ruukut,
joita olen viime kesinä laittanut,
vaativat tuloksettomia haahuiluja kukkahyllyjen välissä
monta monituista käyntikertaa.
Ihanahan sitä kukkaloistoa on kyllä käydä ihailemassa,
vaikka sitten vähän useammankin käynnin verran.

Tulevana kesänä olen suunnitellut poistavani etupihan pienen
nurmikkopläntin pois
ja korvata sen hakkeella.
Haluan pihasta mahdollisimman yksinkertaisen 
ja helppohoitoisen. 
Edellinen asukas on ollut puutarha-alan ammattilainen
ja kasvien määrä on sitten sen mukainen.
Vanhastaan tiedän jo,
että minsta ei ole ylläpitämään moista viljelmää,
joten muutama helpommin hoidettavissa oleva ruukku saa riittää.

Takapihan terassi kaipaisi uudistamista
ja olen haaveillut sen suurentamista asunnon hankkimisesta asti.
Tällä hetkellä se on vähän hassun mallinen
eikä paikkaa ruokailuryhmälle oikein onnistu siihen mahduttamaan.

Takapihankin kasvimäärä tulee kokemaan karsintaa.
Lapsuuden kesistä on kuitenkin jäänyt mieleen ihanat pioninkukat
ja juuri niitä vaaleanpunaisia haluaisin omalle pihalleni.
Onnistuisinkohan saamaan niitä kukkimaan..


Ruukkujenkaan hengissä pitäminen ei ole itsestään selvyys

Siskoni multasormi on vähän toista luokkaa omaani verrattuna




Mukavaa mielenlepoa nämä puutarhamietteet,
ainakin tässä vaiheessa suunnitelmia.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

MITÄ SINÄ TOIVOISIT


Mitä tekisit ensimmäisenä,
jos voittaisit lotossa?

Jos saisit valita kaikista maailman paikoista,
asuisitko siellä
missä asut nyt?
Millainen on unelmiesi sisustus?

Jos kaikki olisi mahdollista ilman minkäänlaisia rajoitteita,
mitä työtä tekisit?


 Mitä sinä toivoisit,
jos saisit valita?

Haaveilu on ensimmäinen askel kohti unelmien toteuttamista :-)



torstai 2. huhtikuuta 2015

PARI PÄIVÄÄ MELKEIN VAPAATA

Tänä vuonna pääsiäinen menee päivystellessä,
joten nämä vapaat sujuvat kotikulmilla oleillen.
Kovin isoja suunnitelmia ei siis voi tehdä,
joten yhtä hyvin voin edistää keskeneräisiä tekemisiä kotona.

Vuoden päivät tässä onkin mennyt hommia siirtäessä aikaan parempaan
ja nyt olisi hyvä kyllä pikku hiljaa tarttua toimeenkin.
Pienikin edistys olisi ihan huippua.



Ihan koko pääsiäistä en kuitenkaan aio
remonttihaalareissa viettää.
Välillä on kyllä tarkoitus ihan vain herkutella
ja nauttia joutilaisuudesta.

Rentouttavaa pääsiäistä!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

UUSIN SILMIN

Kamera on siitä mainio väline,
että maailma näyttää linssin kautta katseltuna aika erilaiselta.
Huomaan kiinnittäväni kameran kanssa huomiota sellaisiin asioihin,
jotka muuten ohitan noteeraamatta niitä sen enempää.

Tässä taannoin tuli pitkästä aikaa käveltyä
kameran kanssa ihan tutuilla kulmilla
pienen matkan päässä
ja hetken tuntui,
kuin olisi ollut aivan vieraassa kaupungissa.
Oikea miniloma siis :)

Rakennuksia jotka olivat olleet siinä "aina"
tuli nyt katsottua aivan eri silmin
ja osaa niistä en ollut koskaan edes huomannut.



Edullinen miniloma,
eikä yhtään hassumpi!









perjantai 27. maaliskuuta 2015

MIELI TEKISI

Kevätväsymystäkö lie,
mutta nyt tuntuu olevan kaipuu vähän kaikkeen..
noh, ainakin tuntuu siltä;

Olisi niin ihanaa päästä muihin maisemiin
ja nauttimaan leppoisasta oleilusta,
mutta töissä tahti vain kiihtyy.

 Koirakuumekin hipoo taas ennätyksiä,
mutta tiedän ärsyttävän hyvin,
että ajatuskin on tällä hetkellä aivan mahdoton.

Ihanat kevätuutuudet kaupassa houkuttelevat
ihan hirveästi,
mutta lottovoitto kiertää harmittavan kaukaa.

Ruokakaapin ovi käy iltaisin,
vaikka kuinka olis muuta päättänyt.
...ja sitten kaduttaa.



Niinhän se on,
että asioihin voi suhtautua niin monella tapaa.

Kieli pitkällä kohti kesää!






maanantai 23. maaliskuuta 2015

KEVÄÄN KEVEYS


Kevät saa tänäkin vuonna kaiken tuntumaan toisenlaiselta.
Aurinko saa ajatukset liikkeelle puolen vuoden jähmeän harmauden jälkeen
ja mieli poukkoilee sinne tänne.

On ihan pakko uudistua 
ja uudistaa.
Koti huutaa kevätsiivousta
ja raikkaampaa tunnelmaa.
Enää ei millään malttaisi odottaa,
että saisi pukea päälle jo jotain ihanan keväistä.

Isommatkin uudistukset houkuttelevat keväällä.
Rohkeus tehdä jotain,
mikä muuttaa elämää parempaan
tuntuu enemmän mahdolliselta näin keväällä.
Asunnot vaihtavat omistajaa
ja uskallus ottaa askel lähemmäksi sitä unelmien työtä 
tuntuu ihan selvästi helpommalta.

On aika tehdä muutoksia,
isompia tai pienempiä.





Tule jo ihana kevät
ja auringon paiste!









sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

YÖMYÖHÄÄN

Tässä sitä taas ollaan!
Unesta ei tietoakaan 
ja ajatuksia ei saa järjestymään 
ei sitten millään.

Aamun palaverit 
ja viikon haasteet saavat pyörähtelemään sängyssä 
ja lakanat sellaiselle kierteelle,
että umpisolmu ei ole enää kaukana.

Jotain järkevää pitäisi nyt keksiä..
vai pitäisikö sittenkin päästää irti järkevästä..

Mikä siinä on,
että ilta ja yö saa asioihin mittasuhteet,
joiden vuoksi uni karkaa ihan väkisin.

Sisareni sanoo tekevänsä tällaisina iltoina päätöksen
miettä asioita aamulla uudestaan,
pistää sitten vain silmät kiinni
ja sanoo itselleen,
että nyt minä nukun.
Ja kuulemma tepsii :)

Nyt taidan tehdä samoin
ja tyhjennän ajatukset huomiseen asti.
Hyvää yötä ja kauniita unia!


tiistai 10. helmikuuta 2015

AIKA VIERII

Syksy mennä hurahti 
ja joulukin vain vilahti.
Lämpömittaria katsomalla voisi kuvitella,
että talvikin meni jo.
No, ei ihan tainnut vielä mennä,
mutta ihanasti päivä on jo pidentynyt. 

Elämä on täyttynyt työn teosta 
ja kaikenlaisesta kiireestä.. mukamas..
Päivät ovat ohi hetkessä 
ja illalla sitä miettii,
tuliko sitä ollenkaan tehtyä sitä mistä oikeasti pitää. 

Aina sanotaan,
että pitää tehdä sitä mistä oikeasti nauttii,
eikä saisi siirtää sitä sinne - sitten kun - osastolle. 
Sitten vanhana sitä kuulemma katuu eniten sitä,
ettei toteuttanut haaveitaan
ja sitä mitä jätti tekemättä.

Mutta miten se tehdään? 

Toistaiseksi en ole löytänyt vastausta,
vaikka kuinka olen sitä pohtinut.

 Luulenpa, että aika moni meistä jättäisi nykyisen työnsä
ja tekisi jotain ihan muuta.
Mutta miten se olisi mahdollista? 





Mahdollisuuksia onneksi on
jos uskallusta riittää...

Seikkailumielellä siis eteenpäin 
ja haaveita toteuttamaan :)