tiistai 4. joulukuuta 2018

PÄÄSTETTÄISIINKÖ LAPSEN MIELI VALLOILLEEN

Ulkona harmaan sävyt ovat pitäneet pintansa jo pitkään ja valoisaa lunta ei vaan näy. Toisaalta kuulun kyllä niihin omituisiin tyyppeihin, joille riittäisi, että jouluna sataisi ihania isoja hiutaleita ja sitten talvi voisikin olla siinä.. en kaipaa korkeita kinoksia tai paukkuvia pakkasia. No sateet ja kurakelit on kyllä koiran omistajana välillä raivostuttavia..Joten saisiko toivoa jonkinlaista välimuotoa.. kuivaa, pakkasta muutama aste ja lunta muutama sentti.. perfetto, vai mitä.

Nyt kun lumesta ei ole tietoakaan ja ainakin näillä kulmilla tällä hetkellä sumuinen sade saa päivänkin näyttämään kuin kello olisi kuusi illalla, niin joulun tulo ja sen valoja odottaa jo innolla.. lämmin kynttilän valo saa mielen rauhoittumaan ja uppoamaan rentouttaviin unelmiin ja haaveisiin. Muutaman päivän ajan on aika antaa sydämen levätä pienen hetken murheista ja kerätä voimia tulevaan uuteen ja ihan varmasti parempaan vuoteen.

Oma jouluni on aika lailla perinteinen ja yritän pitää kiinni edes osasta totutusta. Ehdoton lemppari on vuodesta toiseen joulukuusi, joka tuoksullaan, valoillaan ja koristeillaan saa joulun tuntumaan joululta. Jotain on kuitenkin vuosien varrella perinteistä jäänytkin ja piparkakkutaloa en ole enää muutamaan vuoteen tehnyt..se kasvoi ja kasvoi vuosien aikana ja laajeni aikamoiseksi tonttumaailmaksi luistinratoineen kaikkineen. Sinne jäi sormien polttaminen sokerilla ja koristelutaitailut entiseen elämään ja toistaiseksi ainakin tonttujen täyttämä joulumaailma on vain varjo menneiltä ajoilta. Eihan sitä tietysti koskaan tiedä, mikä vuosi on piparitalon taian aika taas..




Jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin olen ehdottomasti jouluihminen ja ihaninta se on viettää läheisten ihmisten kanssa isolla joukolla herkkuja maistellen, pelejä pelaillen ja pieniä paketteja availlen. Lumiukon katselulla homma aloitetaan ja jo pelkkä musiikki saa kyynelet silmiin ja muistot palaamaan taas vuosien taa. Siitä se sitten pyörähtää käyntiin, nauttiminen kaikilla aisteilla.


Päästettäsiinkö lapsenmieli valloilleen muutamaksi päiväksi ja nautitaan hetki sadusta ja sen ihmeistä.. Ihanaa Joulun odotusta kaikille!



tiistai 11. syyskuuta 2018

RYHTILIIKETTÄ HAVAITTAVISSA

Useampi vuosi on tullut ohitettua niin, että kovin paljoa töiden jälkeen ei ole panoksia riittänyt sporttailuun, tai oikein mihinkään muuhunkaan. Paitsi tietysti Hipun kanssa lenkkeilyyn ja touhuiluun. Sen verran on ollut meneillään kaikenlaista, että paljoa muuta ei vain ole ollut mahdollista ottaa ohjelmaan. Näin olen asian ainakin itselleni selittänyt..

Uudet tuulet puhaltavat kuitenkin taas, tai vanhat, miten sen nyt ottaa. Pyöräilytuntien houkutusta ei voinut enää vastustaa ja pyöräilen taas niin kuin en olisi poissa välillä ollutkaan. Hiki valuu, mutta mieli on kevyt. On se kumma juttu, että sitä kykenee välttämään jotain niin kivaa ja josta niin tykkää.. ihan silkkaa hulluutta sanon minä.

Tässä taukoa pidellessä on tutulle salille tullut muutakin mukavaa kokeiltavaksi. Aivan pakko oli jo kokeilla tanssitunnin rytmejä ja ihana jooga rauhoittaa takuu varmasti rauhattomimmankin olotilan. Malttamattomana ihmisenä on tietty kyllä hienoinen riski yrittää osallistua kaikkeen tarjolla olevaan, mutta mikäs siinä, mikäs minua estää.

Tätä menoa olen ihan kohta aivan eri nainen ja mikään tai kukaan ei enää heilauta mihinkään.. ehkä.



Ihan niin täydellisesti uuden suunnan pitäminen ei kyllä ole sujunut, mitä tuosta edellä olevasta saattaa saada kuvan.. ehei, kyllä usko edelleen välillä horjahtelee. Murheita riittää niin kuin ennenkin eikä suhdekiemuratkaan ole yhtään aiempaa suorempia. Hymy on hankaluuksista huolimatta herkemmässä, ainakin omasta mielestä, ja vaikka joku muu olisi eri mieltä, antaa ihan rauhassa olla vaan. Mä vedän omalla tyylilläni edelleen.








lauantai 1. syyskuuta 2018

PIKKU HILJAA SYKSYN MERKKEJÄ

Lämpö hellii vielä, vaikkakin aikamoisen kostealla kosketuksella. Illat hämärtyy pikavauhtia ja aamun herätyksiin ei aurinko ehdi enää mukaan. Hellemekot ja shortsit voi nyt jo suosiolla siirtää vaatehuoneen perälle. Sandaalikelit on armotta seuraavan kerran ajankohtaiset vasta ensi kesänä. Venetsialaiset on vietetty ja ravutkin syöty.

Syksyyn siirtyminen saa aina vuodesta toiseen mielen jollain lailla haikeaksi, vaikka se näyttää tänä vuonna tuovan poikkeuksellisen paljon uutta tämän naisen elämään. Jokin uusi vaihde on nyt päällä ja ihmettelen välillä, mitä oikein tapahtuu. Mennyt kesä jo oli ehkä yksi oudoimmista elämäni varrella ja meno näyttää jatkuvan.

Hyviä asioita on tullut kasapäin, niin kuin niitä huonojakin.. tasapainossa tapahtumat ei silti tunnu olevan. Välillä olo on kuin sirkuksen jonglöörillä ja pallot pysyy vaihtelevasti hallussa ja välillä käsissä ei tunnu olevaan ainuttakaan palloa.



Parhaalla tahdollakaan en voi elämääni luokitella tylsäksi, vaikka välillä tuskailenkin. Toisinaan kaikki on epätodellisen tuntuista ja on kuin eläisin elokuvassa ja välillä meno on kuin pahimmassa painajaisessa. On aika uskoa, että minunlaiselle keskitie olisikin super tylsä, joten enköhän mä jatka matkaa ihmetellen käänteitä ja katso, miten mun käy. Opetellen ja oppien, siinä sitä on tekemistä tällekin syksylle.




tiistai 7. elokuuta 2018

EI IHAN VIELÄ SYKSYÄ, KIITOS

Ihanat hellepäivät alkavat kallistua syksyn tunnelmaan, vaikka ollaan vasta elokuun alkupuolella. Itse asiassa ihan normi Suomen kesähän siellä vielä lämpöjen osalta kyllä on, mutta illoissa alkaa hämärä voittaa jo selvästi aikaisemmin. Koulujen alkamisen lähestyminen alkaa tuntua, vaikka omia lapsia ei koutielle enää olekaan lähdössä.. tiukassa se on totuttu elämänrytmi näköjään jossain tuolla sisuksissa.

Vähän kerrallaan viilenevät ja pimenevät illat saavat hapuilemaan taas kynttilöitä tunnelmaa tuomaan istuskeluun pihalla. Pitkästä aikaa saa kaivaa taas viltitkin pihasohvalle esiin ja illan mittaan niihin kääriytyminen tuntuu ihanalle. Näin hienon kesän jälkeen tuntuu hyvälle siirtyä pikku hiljaa syksyyn. On taas aika siirtyä vapaudesta rytmitetympään elämään.


Syksy tulee aikanaan ja vesisateetkin, mutta ei ihan vielä.. tadaa, minulla on nimittäin viimeiset lomaviikot tulossa vielä ja niistä otan  kyllä kaikki irti. Aurinko paistaa edelleen ihanasti ja ihan mitä vaan voi tehdä. Hetken vielä hellemekot ja sandaalit on oikein käypä varustus. Aurinkolasit vielä nenälle ja menoksi.

Ihanaa loppukesän aurinkoa kaikille, saa nauttia!


sunnuntai 5. elokuuta 2018

PAHENTAAKO NIMI MIESTÄ..

Olen tässä pitkin matkaa raotellut ehkä vähän liiankin kanssa elämässäni tapahtuneita käänteitä kun asiat nyt on menneet niin kuin on menneet. Totutteluun ei aina välttämättä ole ollut sellaista määrää aikaa, jota niiden käsitteleminen olisi vaatinut ja on ollut tehtävä töitä jälkijunassa. Suhtautminen moneen asiaan on muuttunut moneen kertaan ja voi tsiisus, miten moneen kertaan olen niiden kanssa mennyt edestakaisin.

Viimeisen vuoden aikana tapahtunut muutama iso muutos lisää ja tuli aika luopua nimestä, johon olin tottunut. Avioliitosta saatua nimeä olen kantanut kauemmin, kuin tyttönimeäni, joten muutos on tuntunut isolta. Naimisiin mennessä sitä on onnellinen ja iloinen uudesta nimestä, mutta nyt.. vaikka muutos on vapaaehtoinen ja tuntui oikealta ratkaisulta.. en tiedä, mitä tunnen. Joka kerta kotiin tullessa katse osuu nimeen postiluukussa ja ainakin toistaiseksi tunne on osin haikea, vaikka suunta onkin uuteen. En ole enää se, kuka olin vuosikymmeniä, en edes nimeni puolesta (senhän pitäisi kuitenkin olla hyvä asia, eikö niin..). Tapahtuneet muutokset suuruudessaan ovat kyllä isona syynä siihen, että muutos on tuntunut niinkin isolta ja jopa identiteettiä muuttaneelta, kuin pelkkä nimen muutos.




Vanha sanonta "ainoa mikä on pysyvää, on muutos" tulee todeksi joka päivä. Osasta muutoksia huolehtii ympäröivä maailma ja elämä, mutta suureen osaan onneksi voi kuitenkin vaikuttaa ihan itse omilla valinnoillaan. Nimen muuttaminen ei ehkä ole iso juttu, eikä muuta maailmaa tai sen menoa mitenkään, mutta minulle se tarkoitti yhden kokonaisen ajanjakson päättymistä elämässäni ja sitä mutustelen vielä toistaiseksi ennen kun totun ja kaikki on taas itsestään selvää.

Askel saattaa ensi alkuun tuntua taaksepäin otetulta, mutta kyllä se minulle on ehdottomasti iso askel eteenpäin ja uutta kohden. Kaikesta mutustelusta huolimatta.. ehdottomasti uutta kohden.








perjantai 27. heinäkuuta 2018

KUUMA, KUUMEMPI

Tänä kesänä on saatu aurinkoa ja lämmintä useamman kesän edestä. Illat on kuin lämmintä maitoa ja päivät paahteisen kuumia. Tästä me talven haaveillaan kun pakkanen paukkuu.. tai no, viime talvet on tainnut tulla vettä vaakasuorassa kuukausimäärin. Joka tapauksessa, haaveet on tänä kesänä ainakin sään puolesta käyneet, ehkä vähän kuitenkin yllättäen tässä mittakaavassa, toteen.

Olen nauttinut jokaisesta päivästä ja illasta.. kesämekko ja varvastossut.. kyllä kelpaa. Tunnelman ja tuoksujen puolesta voisi silmänsä suljettua kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Rannalla makoilijaksi minusta ei silti ole, mutta retkeilystä tykkään. Reppuun juomaa, eväitä ja hyvä kirja ja pyöräillen sopivaan paikkaan nautiskelemaan. Kotimaa tarjoilee parastaan.

Ymmärrän toki, että osa ihmisistä toivoo jo helteiden hellittävän ja kuumuuden vaihtuvan viileämpiin tunnelmiin. Uuniksi lämmenneet kodit ja unettomiksi käyneet yöt alkavat vähitellen painaa. Jotenkin vain tuntuu kuitenkin siltä, että kun sitä sadetta toivoo niin pitää sitten muistaa, että sitähän kyllä tällä leveysasteella riittää ja riittää ja riittää...

Onko tuolla pilvi..


Pokkeuksellista tämä on, sehän on selvä, mutta toisaalta viime vuosina on aika moni asia tuntunut poikkeukselliselta.. jopa uskomattomalta.

Jaksamista lämpimän kanssa :)








sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

OMA MAA MANSIKKA

Tähän kevääseen ja kesään on kuulunut surua ja luopumista, mutta myös ihanaa kesän viettoa. Aurinko ja lämpö hellii ja kaikki toiveet parhaista mahdollisista lomakeleistä on toteutuneet.

Ulkomaille ei ole ollut aikaa, eikä kyllä tällä kertaa ihmeemmin halujakaan, vaikka matkakuume yleensä huitelee ties missä. Tällä kertaa sain yllättäen ihanan mahdollisuuden kotimaan matkailuun ja voi pojat missä olosuhteissa.



Aivan varmasti jokaisella maalla on omanlaistansa annettavaa ja nähtävää olisi rajaton määrä, mutta aina elämysten perässä ei ole tarvetta juosta ja tänä kesänä oma maa on ehdoton mansikka. Kiitos ihanille läheisille kaikesta, olette ihania!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

AIKA PALATA

Pitkästä aikaa.. täällä taas.

Elämä vilistelee eteenpäin ja vaikka kyydissä pysyminen tuntuu olevan toisinaan vähän haasteellista, niin vauhtikahvasta kiinni kurveissa pidellen edetään.

Aikaa on tosiaan viime kerrasta vierähtänyt ja paljon on totta kait sattunut ja tapahtunut. Kiire nappaa kiinni niin näppärästi ja huomaamatta, että välillä sitä hukkaa sen punaisen langan, joka omaa elämää vie eteenpäin, niin kuin se itselle olisi hyväksi. Oma hyvinvointi ja itselle tärkeät asiat hautautuvat helposti ja yhtäkkiä sitä huomaa juoksevansa elämän pyörässä, jota pyörittää joku muu kuin itse.

Ehkä se on loman tai sateisen sään ansiota, että sitä huomaa kaipaavansa taas niitä asioita, jotka on vähäksi aikaa hautautunut kaiken muun tekemisen ja huolehtimisen alle. Tai sitten niitä itselle oikeasti tärkeitä asioita ei vain voi loputtomiin jättää huomiotta.. en tiedä. Se on ainakin selvää, että nyt loppuu happi jos ei jotain tee toisin. Peilistä katsoo joku väsyneideiden ja valtavien silmäpussien takaa ja tuota ihmista en enää tahdo tunnistaa itsekseni.

On tullut aika ottaa ohjat taas omiin käsiin, asettaa rajoja ja miettiä, mihin olen menossa ja mikä on minulle tärkeää. Ohjauspyörän omiin käsiin ottaminen ei välttämättä suju sekään ongelmitta ja vaatii totuttelua muiltakin kuin itseltäni.



Elämä ei ole helppo laji, mutta ei kait sen pidäkään sitä olla.  Kaunista ja hyvää voi löytyä yllättävistäkin paikoista, kunhan malttaa katsoa.