perjantai 27. heinäkuuta 2018

KUUMA, KUUMEMPI

Tänä kesänä on saatu aurinkoa ja lämmintä useamman kesän edestä. Illat on kuin lämmintä maitoa ja päivät paahteisen kuumia. Tästä me talven haaveillaan kun pakkanen paukkuu.. tai no, viime talvet on tainnut tulla vettä vaakasuorassa kuukausimäärin. Joka tapauksessa, haaveet on tänä kesänä ainakin sään puolesta käyneet, ehkä vähän kuitenkin yllättäen tässä mittakaavassa, toteen.

Olen nauttinut jokaisesta päivästä ja illasta.. kesämekko ja varvastossut.. kyllä kelpaa. Tunnelman ja tuoksujen puolesta voisi silmänsä suljettua kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Rannalla makoilijaksi minusta ei silti ole, mutta retkeilystä tykkään. Reppuun juomaa, eväitä ja hyvä kirja ja pyöräillen sopivaan paikkaan nautiskelemaan. Kotimaa tarjoilee parastaan.

Ymmärrän toki, että osa ihmisistä toivoo jo helteiden hellittävän ja kuumuuden vaihtuvan viileämpiin tunnelmiin. Uuniksi lämmenneet kodit ja unettomiksi käyneet yöt alkavat vähitellen painaa. Jotenkin vain tuntuu kuitenkin siltä, että kun sitä sadetta toivoo niin pitää sitten muistaa, että sitähän kyllä tällä leveysasteella riittää ja riittää ja riittää...

Onko tuolla pilvi..


Pokkeuksellista tämä on, sehän on selvä, mutta toisaalta viime vuosina on aika moni asia tuntunut poikkeukselliselta.. jopa uskomattomalta.

Jaksamista lämpimän kanssa :)








sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

OMA MAA MANSIKKA

Tähän kevääseen ja kesään on kuulunut surua ja luopumista, mutta myös ihanaa kesän viettoa. Aurinko ja lämpö hellii ja kaikki toiveet parhaista mahdollisista lomakeleistä on toteutuneet.

Ulkomaille ei ole ollut aikaa, eikä kyllä tällä kertaa ihmeemmin halujakaan, vaikka matkakuume yleensä huitelee ties missä. Tällä kertaa sain yllättäen ihanan mahdollisuuden kotimaan matkailuun ja voi pojat missä olosuhteissa.



Aivan varmasti jokaisella maalla on omanlaistansa annettavaa ja nähtävää olisi rajaton määrä, mutta aina elämysten perässä ei ole tarvetta juosta ja tänä kesänä oma maa on ehdoton mansikka. Kiitos ihanille läheisille kaikesta, olette ihania!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

AIKA PALATA

Pitkästä aikaa.. täällä taas.

Elämä vilistelee eteenpäin ja vaikka kyydissä pysyminen tuntuu olevan toisinaan vähän haasteellista, niin vauhtikahvasta kiinni kurveissa pidellen edetään.

Aikaa on tosiaan viime kerrasta vierähtänyt ja paljon on totta kait sattunut ja tapahtunut. Kiire nappaa kiinni niin näppärästi ja huomaamatta, että välillä sitä hukkaa sen punaisen langan, joka omaa elämää vie eteenpäin, niin kuin se itselle olisi hyväksi. Oma hyvinvointi ja itselle tärkeät asiat hautautuvat helposti ja yhtäkkiä sitä huomaa juoksevansa elämän pyörässä, jota pyörittää joku muu kuin itse.

Ehkä se on loman tai sateisen sään ansiota, että sitä huomaa kaipaavansa taas niitä asioita, jotka on vähäksi aikaa hautautunut kaiken muun tekemisen ja huolehtimisen alle. Tai sitten niitä itselle oikeasti tärkeitä asioita ei vain voi loputtomiin jättää huomiotta.. en tiedä. Se on ainakin selvää, että nyt loppuu happi jos ei jotain tee toisin. Peilistä katsoo joku väsyneideiden ja valtavien silmäpussien takaa ja tuota ihmista en enää tahdo tunnistaa itsekseni.

On tullut aika ottaa ohjat taas omiin käsiin, asettaa rajoja ja miettiä, mihin olen menossa ja mikä on minulle tärkeää. Ohjauspyörän omiin käsiin ottaminen ei välttämättä suju sekään ongelmitta ja vaatii totuttelua muiltakin kuin itseltäni.



Elämä ei ole helppo laji, mutta ei kait sen pidäkään sitä olla.  Kaunista ja hyvää voi löytyä yllättävistäkin paikoista, kunhan malttaa katsoa.