tiistai 11. syyskuuta 2018

RYHTILIIKETTÄ HAVAITTAVISSA

Useampi vuosi on tullut ohitettua niin, että kovin paljoa töiden jälkeen ei ole panoksia riittänyt sporttailuun, tai oikein mihinkään muuhunkaan. Paitsi tietysti Hipun kanssa lenkkeilyyn ja touhuiluun. Sen verran on ollut meneillään kaikenlaista, että paljoa muuta ei vain ole ollut mahdollista ottaa ohjelmaan. Näin olen asian ainakin itselleni selittänyt..

Uudet tuulet puhaltavat kuitenkin taas, tai vanhat, miten sen nyt ottaa. Pyöräilytuntien houkutusta ei voinut enää vastustaa ja pyöräilen taas niin kuin en olisi poissa välillä ollutkaan. Hiki valuu, mutta mieli on kevyt. On se kumma juttu, että sitä kykenee välttämään jotain niin kivaa ja josta niin tykkää.. ihan silkkaa hulluutta sanon minä.

Tässä taukoa pidellessä on tutulle salille tullut muutakin mukavaa kokeiltavaksi. Aivan pakko oli jo kokeilla tanssitunnin rytmejä ja ihana jooga rauhoittaa takuu varmasti rauhattomimmankin olotilan. Malttamattomana ihmisenä on tietty kyllä hienoinen riski yrittää osallistua kaikkeen tarjolla olevaan, mutta mikäs siinä, mikäs minua estää.

Tätä menoa olen ihan kohta aivan eri nainen ja mikään tai kukaan ei enää heilauta mihinkään.. ehkä.



Ihan niin täydellisesti uuden suunnan pitäminen ei kyllä ole sujunut, mitä tuosta edellä olevasta saattaa saada kuvan.. ehei, kyllä usko edelleen välillä horjahtelee. Murheita riittää niin kuin ennenkin eikä suhdekiemuratkaan ole yhtään aiempaa suorempia. Hymy on hankaluuksista huolimatta herkemmässä, ainakin omasta mielestä, ja vaikka joku muu olisi eri mieltä, antaa ihan rauhassa olla vaan. Mä vedän omalla tyylilläni edelleen.








lauantai 1. syyskuuta 2018

PIKKU HILJAA SYKSYN MERKKEJÄ

Lämpö hellii vielä, vaikkakin aikamoisen kostealla kosketuksella. Illat hämärtyy pikavauhtia ja aamun herätyksiin ei aurinko ehdi enää mukaan. Hellemekot ja shortsit voi nyt jo suosiolla siirtää vaatehuoneen perälle. Sandaalikelit on armotta seuraavan kerran ajankohtaiset vasta ensi kesänä. Venetsialaiset on vietetty ja ravutkin syöty.

Syksyyn siirtyminen saa aina vuodesta toiseen mielen jollain lailla haikeaksi, vaikka se näyttää tänä vuonna tuovan poikkeuksellisen paljon uutta tämän naisen elämään. Jokin uusi vaihde on nyt päällä ja ihmettelen välillä, mitä oikein tapahtuu. Mennyt kesä jo oli ehkä yksi oudoimmista elämäni varrella ja meno näyttää jatkuvan.

Hyviä asioita on tullut kasapäin, niin kuin niitä huonojakin.. tasapainossa tapahtumat ei silti tunnu olevan. Välillä olo on kuin sirkuksen jonglöörillä ja pallot pysyy vaihtelevasti hallussa ja välillä käsissä ei tunnu olevaan ainuttakaan palloa.



Parhaalla tahdollakaan en voi elämääni luokitella tylsäksi, vaikka välillä tuskailenkin. Toisinaan kaikki on epätodellisen tuntuista ja on kuin eläisin elokuvassa ja välillä meno on kuin pahimmassa painajaisessa. On aika uskoa, että minunlaiselle keskitie olisikin super tylsä, joten enköhän mä jatka matkaa ihmetellen käänteitä ja katso, miten mun käy. Opetellen ja oppien, siinä sitä on tekemistä tällekin syksylle.