sunnuntai 17. toukokuuta 2015

KEVÄÄN MERKKEJÄ

Nyt se on varmaa,
kesää kohden mennään.

Tien pientareet ovat keltaisenaan voikukkia
ja pihatöitä tehdään joka puolella.

Oma pihanikin muuttuu pienin askelin
aina kun aikaa on vähänkin.
Nyt oli vuorossa toisen puolen nurmikon poistaminen
ja tilalle oli tarkoitus saada vähän helppohoitoisempi 
ja yksinkertaisempi kate.  
Olin ostanut säkki tolkulla haketta,
ja kun ne kaikki oli levitetty paikoilleen
totesin että noup,
ei sovi.
Säkin mukaan hakkeen väri oli ruskea,
mutta tuo ruskea oli kyllä minun silmissäni punainen.
Siispä lapioin hakkeen takaisin säkkeihin
ja luovutin ne ystävälleni,
jonka punaisen talon pihalle ne sopivat paljon paremmin.

Naapurin lapset kävivät ihmettelemässä edestakaisin lapioimista,
mutta taisivat lopulta todeta sen olevan minulle aika lailla tyypillistä touhua :-)

Lopulta pihaa peitti ihan luonnon värinen hake
ja olin tyytyväinen. 


Mukavaa mielen rentouttavaa puuhaa
tuo  pihalla puuhailu.
 






keskiviikko 13. toukokuuta 2015

OLLAKKO VAIKO EIKÖ OLLA

Kuuntelin aamulla töihin ajaessani ihanaa Anna Puun
uutta kappaletta -Ota minut tällaisena kuin oon-
ja mieli keveni hetkessä sateesta huolimatta.

Tyypilliseen tapaani jäin miettimään kappaleen sanoja
ja mietin,
miten ihana kuva niistä maalautui.

Ainakin omalla kohdallani voin kuitenkin sanoa,
että eilen tuntui tuolta,
tänään tältä
ja huomisesta en tiedä.
Välillä hengästyttää itseäkin omien tuntemuksien perässä pysyminen.

Omasta mielestäni olen,
tai ainakin pyrin aina olemaan,
sellainen kuin olen,
mutta eri tilanteissa voin olla hyvinkin erilainen.
Tarkoittaako se,
että joissain tilanteissa en ole sellainen kuin olen?
Ja miten oikeastaan ollaan oma itsensä?

Alan olla sen ikäinen aikuinen,
että itsetuntemus pitäisi jo hallita
ja silti välillä tuntuu,
että edelleenkään en ole aivan varma,
tunnenko itseäni.
Aika monta kertaa olen viime aikoina toiminut niin,
että olen hyvin todennäköisesti todennut joskus
"en koskaan tekisi niin".

Miten voi sanoa tuntevansa jonkun toisen,
jos yllättyy välillä omasta itsestäänkin?


Toisaalta ihan mukavaakin,
että voi yhä yllättää itsensäkin.
Eipähän käy aika pitkäksi itsekseen ollessakaan  :-)


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

JOKA PÄIVÄ

Uskottava se on,
että kesää kohden mennään joka päivä.

Tähän asti ikkunan pesut 
ja pihatyöt ovat tuntuneet
väsyttäviltä velvollisuuksilta,
jotka vain pitäisi hoitaa jossain vaiheessa.
Tänään aamulla avattuani verhot 
ja nähtyäni sen hienon auringon paisteen
olin niin täynnä intoa,
että mietin vain,
missä järjestyksessä tekisin mitäkin.

Touhuilun jälkeen oli selvää,
että sisälle en halunnut vielä mennä.

Kevyellä lenkillä
akut tuntuivat latautuvan jokaisella askeleella
ja kiireisen viikon väsymys jäi jonnekin matkan varrelle. 

 Päivän kruunasi kesän ensimmäinen 
grillailu poikien kanssa :-)

Yhtään enempää en olisi voinut päivältä toivoa!


Aurinkoa ja lämmintä,
yhdistelmä josta ei tässä vaiheessa kesää saa millään tarpeekseen.