tiistai 18. lokakuuta 2016

KADUTTAAKO


Tässä syksyn tehdessä kovaa vauhtia tuloaan
ja mennyttä kesää päätellessä on tullut mietittyä taas kaikenlaista.
Mitä on tullut tehtyä
ja mitä on jäänyt tekemättä.
Enkä puhu nyt mistään töiden tekemisestä,
vaan sellaisista vähän isommista "jutuista". 

Olen toisinaan, 
ja nyt kun asiaa mietin niin itse asiassa aika useinkin, 
tehnyt isojakin muutoksia 
ja päätöksiä nopeastikin.
Mutta ehkä sittenkin liian usein on jäänyt hienoja asioita kokematta
liikaa miettimällä, mitä jos-tyyppisesti,
tai että eihän sitä nyt noin voi tehdä.

Virheitä on tullut tehtyä,
aika hiton isojakin sellaisia
ja välillä olen katumuksen kurimuksessä pyöriskellessä miettinyt,
miten valinnat olisi saanut tekemättömäksi.
Mutta nyt kun asioita pyörittelen,
niin uskon silloinkin tehneeni ratkaisut sillä hetkellä
niin kuin olen parhaaksi nähnyt
ja oikeaksi tuntenut.
Juuri silloin en ehkä osannut tai tiennyt muuta.




Joskus olen kadehtien kuunnellut toisten sanovan,
että eivät muuttaisi mitään elämässään tekemäänsä.
No itse kyllä ihan varmasti muuttaisin..montakin asiaa,
mutta enää en samalla tavalla valintojani kadu,
enkä halua katua. 

Elämä on lyhyt 
ja hauraskin.. klisee juu tiedän,
mutta niin totta.
Katumiseenkin voi tietysti aikaa toisinaan käyttää,
jos siltä jonakin hetkenä tuntuu,
mutta nyt on ennen kaikkea aika jo antaa mennä 
ja nauttia kaikesta siitä mitä on.
Olen ihan varmasti sen ansainnut..
ja vaikka jonkun mielestä en olisikaan,
mitä sitten!!
Lupia en enää kysele keneltäkään.





tiistai 14. kesäkuuta 2016

PIENTÄ PUUHAA


Pari ylimääräistä vapaata hurahtaa kuin huomaamatta
kertyneitä hommia tehdessä.
Sisällä työt saa näillä säillä odottaa
ja pihan jutut painaa muutenkin mieltä nyt enemmän.

Siispä pensasaita on nyt siistimpi
ja terassikin on putsattu ja uudelleen öljytty.

Terassin pesuun olisi kyllä kaivannut vähän apuvälineitä,
mutta nyt mentiin pelkin käsivoimin.
Ihan ei jälki ollut konevoimia vastaava,
mutta tuoreempi pinta tuli silti näkyviin.

Vanha terassi ei enää uuden veroiseksi tule
ja siksi valitsin öljyksi harmaan sävyisen.

Laudat on armotta vanhan näköisiä, vaikka kuinka niitä putsaisi.

Pesuaine oli kyllä tymäkkää 
ja ilman kumisaappaita tai käsineitä en hommaan ryhtyisi.
Tuoretta pintaa tuli näkyviin
ja parin kuivattelupäivän jälkeen
öljyn voi sivellä pintaan.



No, uuden veroista ei tullut ei
ja kunnollinen hionta olisi tietysti taannut parhaan tuloksen.
Sen verran on terassilla jo ikää,
että kokonaan uusi terassi on alkanut siintää haaveissa..

Niin tai näin,
haaveita riittää.
Tämä kesä mennään kuitenkin näin.



lauantai 28. toukokuuta 2016

KESÄN KEPEYTTÄ

Mikä siinä lienee,
mutta töissä  tuntuu olevan melkein jo päivittäin helvetti irti.
Meno on hurjaa
ja tuntuu,
että ihan hirveän paljon enemmän pitäisi saada itsestään irti,
kuin mitä saa.
Onnistumisen ilosta
tai tekemisen riemusta ei kyllä kukaan puhu yhtään mitään.
Kaikki tuntuvat olevan jaksamisen äärirajoilla.

Kotiin lähdön aika koittaa silti joka päivä
ja kun hyppään autoon 
auringon vielä paistaessa
niin ihana tunne alkaa vähän kerrallaan valua varpaisiin asti
uupumuksesta huolimatta.

Tiedän, 
että ihan kohta olen kotona
ja pääsen iltalenkille Hipun kanssa
lämpimässä kesäillassa. 
Kukat on täydessä kukassa
ja nenää kutittaa tuoksujen sekamelska.
Hippu nuuhkii tyytyväisenä jokaisen ruohon tupsun
ja kieltämättä
noina hetkinä tunnen itseni niin etuoikeutetuksi.




Kesäkö sen tekee
kun ilman suuren suuria tuloja
tai matkoja maailman joka kolkkaan
olo voi silti olla seesteisen tyyni
kaikesta hullunmyllystä huolimatta?

Tätäkö se tarkoittaa, 
olla onnellinen
tässä ja nyt?



maanantai 9. toukokuuta 2016

VAPAAPÄIVÄN ONNEA

Alkukevään juhlat on juhlittu
ja harvinaisen kaunista säätä on riittänyt ihan nauttia asti.

Pihatyöt eivät yllä ihan kärkeen mielipuuhien listalla,
mutta nyt kyllä aurinko sai innostuksen heräämään
laitella pihaakin vähän siistimpään kuosiin.
Laattojen sammaleet on nyt rapsuteltu pois
ja voikukat nypitty nurmikosta.
Kukkapenkkejä on möyhitty
ja etupihalle viime kesänä levitetty kate
on saanut uutta vahvistusta.

Näin vapaapäivien kunniaksi
on tänään nukuttu jo ensimmäiset päikkäritkin auringossa.



Varsinkin kesäisillä keleillä on aivan huippua
lähteä aamulla Hipun kanssa pitkälle lenkille ennen kun päivä kunnolla alkaa.
Aika usein tulee paluumatkalla poikettua läheisen järven rannalle
ja istuskelen siellä sitten vähän aikaa kaiksessa rauhassa laiturilla
Hipun tehdessä omia tutkimuksiaan. 
Sieltä me suunnataan takaisin kotiin aamiaiselle
ja varmaan turha sanoa,
että se me syödään tietysti pihalla.


Nyt voisi kyllä jatkaa vapaiden viettoa
ihan vähän pidempäänkin :)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

ENSIMMÄISET VIHREÄT

Pääsiäinen tuli ja meni
ja nyt ollaan saatu jo hienoja maistiaisia keväästä.
Aurinko lämmittää jo ihan oikeasti 
ja sitkeät ensimmäiset vihreät puskevat jo esiin
joka puolella.

Pääsiäisen kukat ei kyllä ihan näillä leveysasteilla luonnossa kuki,
mutta ne tuo ihanasti väriä ruukuissakin
vielä niin harmaan sävyiseen pihaan. 

 
Lapsena vappu oli se rajapyykki,
että sen jälkeen sai mennä mekko päällä polvisukissa
ja pikkukengillä ulos. 
Ja mikä siinä lienee,
niin en ainakaan muista 
etteikö niille olisi ollut aina riittävän lämmintäkin.
Pitäisköhän tässä kohtaa paikkansa se sanonta,
että aika kultaa muistot..

Enää muutama viikko
ja päästään testaamaan
tarkeneeko tänä vuonna kesämekossa.









sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

AURINKOA ODOTELLESSA

Aurinko alkaa lupaavasti pilkahdella pilvien välistä
ja kevättä on selvästi ilmassa.

Jostain syystä mieli laahaa auringosta huolimatta vähän alamaissa
ja mikään ei oikein jaksa nyt innostaa.
Hippukin mammalomailee pentujensa kanssa,
joten lenkkiseuraakaan ei nyt ole. 

Ne taitavat viimeisetkin viime kesän vitamiinit olla aika lailla käytettynä.


Hain kaupasta vähän pika-apua tilanteeseen
ja jo keltainen väri tuo selvästi pirtsakamman tunnelman.
Sitruuna mehuna muistuttaa kuitenkin ennemminkin tämän hetkistä tunnelmaa..
kirpeää ja saa kasvot mutruun :)


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

YLLÄTTÄVIÄ TILANTEITA


Taloyhtiön lumityöt oli tehty tässä yhtenä aamuna tosi perusteellisesti
ja niinhän siinä kävi,
että jalat lähti alta.
(Jep, hiekoitus aurauksen jälkeen olisi ollut ihan kiva yllätys.)
Teloin sitten käteni siinä rytäkässä suht' huolella
ja töihin lähtö vaihtui tapaamiseen ortopedin kanssa.

Tuomio oli tyly,
vähintään kuuteen viikkoon kädellä ei tehdä mitään.
Mitäh, miten niin ei mitään?!
Lähdin vastaanotolta käsi kauniin punaisessa paketissa
ja ranne kummalliseen kulma-asentoon kipsattuna.
No pientähän tämä on moneen muuhun tilanteeseen verrattuna
ja toivon mukaan käsi on jälleen käytössä kun maltan vielä muutaman viikon
selvitä yhden käden voimin.
Taittuuhan se talven selkä näinkin.

Voin muuten sanoa,
että yllättävän moni juttu tarvitsee kyllä ihan kumpaakin kättä
ja yksinkertaisetkin asiat ovat saaneet aivan uusia ulottuvuuksia.
Hammastahnan saaminen harjaan, vaatteiden pukeminen, leivän voitelu.. kokeileppa vaikka.

Olen jälleen kerran saanut karvaasti kokea,
että mikään ei ole itsestään selvää.




Viime vuoden loppulla sain mahdollisuuden
testata rajoja vähän toisella tavalla.
Yllätin ehdottomasti itseni
ja luulenpa kyllä, että myös seuralaiseni :)
Ihan huippu kivaa oli!

Joskus elämässä pitää uskaltaa luottaa hyvinkin pieniin askelmiin
ja ihan uudet ulottuvuudet ovat mahdollisia.


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

UUDEN VUODEN TUULIA

Vanha vuosi lipsahti vähän kuin huomaamatta uudeksi
ja elämä on lähtenyt etenemään varsin talvisissa tunnelmissa.
Olisihan se lumi voinut tietysti vähän pienemmissäkin erissä sataa
ja pakkaslukematkin voisivat pysähtyä vaikkapa siihen kymmeneen asteeseen..

Miten olisi,
näin kun tuntuu isoja muutoksia olevan tulossa muutenkin,
niin siirrettäisiinkö joulukin samoin tein tänne tammikuulle?
Pääsisivät joulupukin porotkin varmemmin liikkeelle,
eikä tarvitsisi turvautua helikopteriin.. 

Näin jatkuvassa lumisateessa sitä kiittää, että pihaa ei ole tämän enempää

Tulevan äidin arvokkuutta lumen keskellä

Uuden vuoden lupauksia en tänä vuonnakaan tehnyt,
mutta toisenlainen tästä vuodesta on silti tulossa.
Jo näiden ensimmäisten päivien aikana on ennättänyt
tapahtua niin paljon
ja asiota muuttua,
että uskaltaakohan tässä edes ajatella,
mitä loppuvuosi vielä tuo tullessaan.
Hyvästä ja tyytyväisestä olosta voisi ehkä päätellä,
että suunta on kuitenkin oikeanlainen.

Uutta kohden mennään.
Jännittävää!! :-)