lauantai 1. syyskuuta 2018

PIKKU HILJAA SYKSYN MERKKEJÄ

Lämpö hellii vielä, vaikkakin aikamoisen kostealla kosketuksella. Illat hämärtyy pikavauhtia ja aamun herätyksiin ei aurinko ehdi enää mukaan. Hellemekot ja shortsit voi nyt jo suosiolla siirtää vaatehuoneen perälle. Sandaalikelit on armotta seuraavan kerran ajankohtaiset vasta ensi kesänä. Venetsialaiset on vietetty ja ravutkin syöty.

Syksyyn siirtyminen saa aina vuodesta toiseen mielen jollain lailla haikeaksi, vaikka se näyttää tänä vuonna tuovan poikkeuksellisen paljon uutta tämän naisen elämään. Jokin uusi vaihde on nyt päällä ja ihmettelen välillä, mitä oikein tapahtuu. Mennyt kesä jo oli ehkä yksi oudoimmista elämäni varrella ja meno näyttää jatkuvan.

Hyviä asioita on tullut kasapäin, niin kuin niitä huonojakin.. tasapainossa tapahtumat ei silti tunnu olevan. Välillä olo on kuin sirkuksen jonglöörillä ja pallot pysyy vaihtelevasti hallussa ja välillä käsissä ei tunnu olevaan ainuttakaan palloa.



Parhaalla tahdollakaan en voi elämääni luokitella tylsäksi, vaikka välillä tuskailenkin. Toisinaan kaikki on epätodellisen tuntuista ja on kuin eläisin elokuvassa ja välillä meno on kuin pahimmassa painajaisessa. On aika uskoa, että minunlaiselle keskitie olisikin super tylsä, joten enköhän mä jatka matkaa ihmetellen käänteitä ja katso, miten mun käy. Opetellen ja oppien, siinä sitä on tekemistä tällekin syksylle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti