Elämä vilistelee eteenpäin ja vaikka kyydissä pysyminen tuntuu olevan toisinaan vähän haasteellista, niin vauhtikahvasta kiinni kurveissa pidellen edetään.
Aikaa on tosiaan viime kerrasta vierähtänyt ja paljon on totta kait sattunut ja tapahtunut. Kiire nappaa kiinni niin näppärästi ja huomaamatta, että välillä sitä hukkaa sen punaisen langan, joka omaa elämää vie eteenpäin, niin kuin se itselle olisi hyväksi. Oma hyvinvointi ja itselle tärkeät asiat hautautuvat helposti ja yhtäkkiä sitä huomaa juoksevansa elämän pyörässä, jota pyörittää joku muu kuin itse.
Ehkä se on loman tai sateisen sään ansiota, että sitä huomaa kaipaavansa taas niitä asioita, jotka on vähäksi aikaa hautautunut kaiken muun tekemisen ja huolehtimisen alle. Tai sitten niitä itselle oikeasti tärkeitä asioita ei vain voi loputtomiin jättää huomiotta.. en tiedä. Se on ainakin selvää, että nyt loppuu happi jos ei jotain tee toisin. Peilistä katsoo joku väsyneideiden ja valtavien silmäpussien takaa ja tuota ihmista en enää tahdo tunnistaa itsekseni.
On tullut aika ottaa ohjat taas omiin käsiin, asettaa rajoja ja miettiä, mihin olen menossa ja mikä on minulle tärkeää. Ohjauspyörän omiin käsiin ottaminen ei välttämättä suju sekään ongelmitta ja vaatii totuttelua muiltakin kuin itseltäni.
Elämä ei ole helppo laji, mutta ei kait sen pidäkään sitä olla. Kaunista ja hyvää voi löytyä yllättävistäkin paikoista, kunhan malttaa katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti