sunnuntai 5. elokuuta 2018

PAHENTAAKO NIMI MIESTÄ..

Olen tässä pitkin matkaa raotellut ehkä vähän liiankin kanssa elämässäni tapahtuneita käänteitä kun asiat nyt on menneet niin kuin on menneet. Totutteluun ei aina välttämättä ole ollut sellaista määrää aikaa, jota niiden käsitteleminen olisi vaatinut ja on ollut tehtävä töitä jälkijunassa. Suhtautminen moneen asiaan on muuttunut moneen kertaan ja voi tsiisus, miten moneen kertaan olen niiden kanssa mennyt edestakaisin.

Viimeisen vuoden aikana tapahtunut muutama iso muutos lisää ja tuli aika luopua nimestä, johon olin tottunut. Avioliitosta saatua nimeä olen kantanut kauemmin, kuin tyttönimeäni, joten muutos on tuntunut isolta. Naimisiin mennessä sitä on onnellinen ja iloinen uudesta nimestä, mutta nyt.. vaikka muutos on vapaaehtoinen ja tuntui oikealta ratkaisulta.. en tiedä, mitä tunnen. Joka kerta kotiin tullessa katse osuu nimeen postiluukussa ja ainakin toistaiseksi tunne on osin haikea, vaikka suunta onkin uuteen. En ole enää se, kuka olin vuosikymmeniä, en edes nimeni puolesta (senhän pitäisi kuitenkin olla hyvä asia, eikö niin..). Tapahtuneet muutokset suuruudessaan ovat kyllä isona syynä siihen, että muutos on tuntunut niinkin isolta ja jopa identiteettiä muuttaneelta, kuin pelkkä nimen muutos.




Vanha sanonta "ainoa mikä on pysyvää, on muutos" tulee todeksi joka päivä. Osasta muutoksia huolehtii ympäröivä maailma ja elämä, mutta suureen osaan onneksi voi kuitenkin vaikuttaa ihan itse omilla valinnoillaan. Nimen muuttaminen ei ehkä ole iso juttu, eikä muuta maailmaa tai sen menoa mitenkään, mutta minulle se tarkoitti yhden kokonaisen ajanjakson päättymistä elämässäni ja sitä mutustelen vielä toistaiseksi ennen kun totun ja kaikki on taas itsestään selvää.

Askel saattaa ensi alkuun tuntua taaksepäin otetulta, mutta kyllä se minulle on ehdottomasti iso askel eteenpäin ja uutta kohden. Kaikesta mutustelusta huolimatta.. ehdottomasti uutta kohden.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti